torstai 22. helmikuuta 2018

Huolenpito






Tänään huomasin kirjahyllyssä tämän: Uusi testamentti nykysuomeksi, vuodelta 1972. Isotekstinen kirja.




Avasin sen summittaisesti ja se aukesi tästä:




"Jeesus sanoi oppilailleen: "Tästä syystä sanon teille: älkää kantako turhaa huolta siitä mitä söisitte tai mitä pukisitte päällenne. Onhan elämä enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet. Katsokaa korppeja! Ne eivät kylvä eivätkä niitä, ei niillä ole varastoja eikä aittoja. Kuitenkin Jumala pitää niistä huolen. Ettekö te sentään ole paljon tärkeämpiä kun linnut? Voitteko te huolillanne pidentää ikäänne minkään vertaa? Jos ette voi edes sitä saada aikaan, miksi kannatte huolta muusta?
Katsokaa miten kukat kasvavat. Ne eivät tee työtä, eivät kehrää. Minä sanon, ettei edes kuningas Salomon loisteliain juhla-asu vetänyt vertoja tuollaiselle kukalle. Näin Jumala pukee ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna kuihtuu ja viskataan uuniin. Kai hän silloin teidätkin vaatettaa! Vähämpä teillä on uskoa. Lakatkaa huolehtimasta ruoasta ja juomasta, älkää olko levottomia.
Pakanat näkevät paljon vaivaa tällaisesta, mutta teidän isänne kyllä tietää, että te sitä tarvitsette. Pyrkikää siihen, että Jumalan valta toteutuu, niin hän antaa teille tämänkin."












Olen omassa elämässä kokenut paljon tuota Jumalan huolenpitoa juuri ruuan ja vaatteiden suhteen. Kunpa osaisi huolet muistakin asioista jättää samalla tavalla uskoen, että Isä nekin tietää...monta kertaa on kuitenkin senkin kokenut, että asiat on hoituneet tavalla tai toisella, vaikka kuinka olisi niitä murehtinut etukäteen.





"Kun hän hoitaa perhosen,
västäräkin, leinikin,
eikö hoitaisi myös meitä,
lohduttaisi väsyneitä
niinkuin äiti lastaan."




Runo jostain lastenlehdestä mieleen jäänyt.

tiistai 20. helmikuuta 2018

Rakkauden synnyttämä toivo











Ensio Lehtoselta taas päivän sanaa:




"Isäni laiva tuli aina parin kolmen viikon kuluttua kotiin. Niinä päivinä, kun hänen piti saapua, olin intoa ja odotusta täynnä. Kuinka monesti kiipesinkään ullakon ikkunaan. Siellä luin usein läksynikin. Odotin isän laivaa Urposten niemen takaa.
Mutta kerran keväällä en odottanut. Toivoin, ettei isän laiva olisi koskaan tullut. En ollut ullakolla vaan lymyilin puuliiterin pimeydessä. Pelkäsin. Miksi? Minulla oli nelonen ruotsissa. Siksi en rohjennut odottaa isän tuloa. Häpesin näyttää hänelle huonoa todistustani.



Näin on ollut usein hengellisessä elämässänikin. On ollut aikoja, jolloin olen odottanut Jeesusta. Olen rakastanut Hänen tulemustaan. Olen tahtonut olla puhdas niinkuin Hän on puhdas.
Mutta usein olen myös unohtanut Jeesuksen tulemuksen. Olen puuhaillut kaikessa muussa, mutta Jeesuksen tulemus on unohtunut. Eivät sitä toiset huomaa. En itsekkään aina ole siitä selvillä.




Jeesuksen tulemusta emme voi rakastaa emmekä muillekkaan siitä puhua, jos sydämellämme on joku "nelonen", joku synti, jota emme halua tunnustaa, helmasynti jota rakastamme ja puolustamme.
Mutta rakkaus Jeesukseen korjaa kaiken. Kun me pysymme Hänessä ja Hänen rakkaudessaan , niin rakkauden ja armon voimat vaikuttavat meissä parannusta ja uudistusta. Me haluamme pyyhkiä pois kaikki "neloset" elämästämme Jeesuksen veressä, ja niin saamme taas riemulla odottaa Vapahtajamme pikaista tuloa omiansa noutamaan."



- - -




"Tästedes on minulle talletettuna vanhurskauden seppele, jonka Herra, vanhurskas tuomari, on antava minulle sinä päivänä, eikä ainoastaan minulle, vaan myös kaikille, jotka hänen ilmestymistään rakastavat. - 2.Tim. 4:8




Näin siis Ensio Lehtonen.





" Sillä itse Herra on tuleva alas taivaasta käskyhuudon, ylienkelin äänen ja Jumalan pasunan kuuluessa, ja Kristuksessa kuolleet nousevat ylös ensin, sitten meidät, jotka ovat jääneet tänne, temmataan yhdessä heidän kanssaan pilvissä Herraa vastaan yläilmoihin, ja niin me saamme aina olla Herran kanssa, niin lohduttakaa siis toisianne näillä sanoilla." 1.Tess.4: 16-18 33/38 käännös.




sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Jätä asiasi Jumalan käsiin










Kirjasta: Jumala puhuu




..."luulet että tällaisessa kriisissä pitää tehdä niin paljon.Voit tehdä vain yhden. Yhdistä elämäsi Jumalan voimaan luottautumalla Hänen varaansa, joka on tehnyt kaiken puolestasi ja joka tekee yhä työtä sinussa. Silloin pidän huolen siitä, että elämäsi ja asiasi juontuvat oikeaan uomaan oikeassa järjestyksessä yhtä järkähtämättömästi kuin aurinko nousee aamuisin.



Jumalan korvaa ei tavoita niinkään kiihkeä anominen, vaan vaikeuden ja huolen hiljaa uskominen Jumalan käsiin. Luota siis äläkä pelkää, niinkuin ei pelkää pieni lapsikaan, joka luovuttaa sekaantuneen lankavyyhdin äidin käsiin ja rientää leikkimään. Tämä ehdoton luottamus miellyttää äitiä paljon enemmän kuin jos lapsi painuisi polvilleen manaamaan hänen apuaan. Viime mainittuhan tuottaisi äidille mielipahaa senvuoksi, että siinä olisi vihjaus hänen haluttomuudestaan auttaa silloin, kun apua tarvitaan."

lauantai 17. helmikuuta 2018

Aamun ajatuksia








"Hän yksin on minun kallioni,
minun apuni ja turvani:
en minä horju.
Jumalassa on minun apuni
ja kunniani.
Minun väkevyyteni kallio,
minun turvani on Jumala.


Psalmi 62:7-8






Tänä aamuna kun silmäni aukaisin, niin heti samantien hyökkäsivät huolet ja "masennuksenpoikanen" mieleen. Tuli ajatus: Voi ei taas tätä, eikö hetkeä saa olla rauhassa mieltä vaivaavilta kysymyksiltä ja ongelmilta....
Onneksi saman tien alkoi soida päässäni laulu:





"Nimi Jeesus on kalliolinna,
elon taistoissa,
myrskyissä maan.
Aina kun taistelu riehuu
Hänen luonaan rauhan mä saan."




Kiitos Herralle, Hän taas muistutti, että Hän on se rauhan lähde, yli maisten murheiden. Kun tulin alakertaan sanoin miehelle: "Nimi Jeesus on kalliolinna!"
mihin hän, että Amen! Ja sitten: "Rukoillaan", ja niin rukoiltiin :)





Myöhemmin alkoi vielä soida päässäni laulu:

"Lapsi oma Herran,
taivaan Kuninkaan.
Kruunun perin kerran,
valtakunnan saan."





Kyllähän sielunvihollinen mielellään saisi meidät alas painettua heti aamusta, mutta kiitos että Jeesus on voittaja!

torstai 15. helmikuuta 2018

Hän tulee!


Ensio Lehtoselta:


Epävarmuus on vallannut monen mielen. Toivo on kadonnut. On kuin murhehuntu lepäisi ihmisten yllä. Riehakkaan ilonkin keskeltä kuultaa suru ja tuska. Moni on minultakin vakavasti kysynyt: - Mitähän tästä tulee?
Sitä kysellään myös noidilta ja ennustajilta enemmän ehkä kuin koskaan ennen, vaikka eletään sivistyneessä maailmassa.
Sitä kysytään Herran papeiltakin. Tulevaisuuden pelko ja yleinen epävarmuus on tehnyt ihmiset myös uskonnollisiksi. On herätystä, on Herran etsintää.






Mitä sitten on tulossa? Vastaukseni on vilpittömälle kysyjälle tämä: - Sinun kuninkaasi tulee!
Muuta ei meidän tarvitse tietää. Tämä riittää. Tämä tietoisuus täyttää sydämemme ilolla ja odotuksella. Tämä sanoma muuttuu kirkkauden evankeliumiksi, jatkuvaksi, parhaillaan ja yhä uudelleen tapahtuvaksi tosiasiaksi. Jeesus tulee! Nyt tai huomenna. Ja eräänä hyvin läheisenä aikana. jonka hetken tietää vain Isä yksin. Silloin Hän tulee lopullisesti ja viimeisen kerran.



Sinunkin kuninkaasi tulee! Ja minun.




"Sllä vähän, aivan vähän aikaa vielä, niin tulee Hän, joka tuleva on, eikä viivyttele." Hebr.10:37





keskiviikko 14. helmikuuta 2018

Valkoinen kivi









"Jolla on korva se kuulkoon, mitä Henki seurakunnille sanoo. Sille, joka voittaa, minä annan salattua mannaa ja annan hänelle valkoisen kiven ja siihen kiveen kiveen kirjoitetun uuden nimen, jota ei tiedä kukaan muu kuin sen saaja." Ilm.2:17





Viime kerralla Kylätalon Ilosanoman illassa oli meidän (osa-aikainen) pastorimme puhumassa, ja hän puhui Ilmestyskirjasta. Seuraavana iltana srk:ssa hä puhui myös osaksi samasta asiasta. Hän puhui mm. tuosta Ilmestyskirjan valkoisesta kivestä.


Valkoinen kivi merkitsee:

- syyttömyyttä
- ystävyyttä
- valtuutusta




Muinaisaikaan kun käytiin oikeutta tuomari laittoi johonkin kouruun syyttömyyden merkiksi valkoisen kiven, ja syylliselle mustan kiven. Kun Jeesus antaa omilleen valkoisen kiven, niin se on syyttömyyden vakuus.

(Pastorimme on muuten siviiliammatiltaan tuomari :)




Myös joskus muinoin on ystävillä ollut tapana halkaista valkoinen kivi, ja toiseen puoleen kirjoitettiin toisen nimi ja toiseen toisen. Sitten kivet vaihdettiin ja kumpikin sai mukaansa ystävänsä nimen kivessä.




Kiven antaminen merkitsee myös valtuutusta. Jeesus valtuuttaa uskovan, antaen hänelle uuden voittajan nimen, jonka hän vain itse tietää.
Siinä Jeesus valtuuttaa meidät siihen asemaan jönka Hän haluaa meille antaa.





Ihmeelisiä asioita ja ihmeellisiä tulevaisuuden näkymiä, kun vain pysymme uskossa Häneen!




maanantai 12. helmikuuta 2018

Sekasortoisen ainoa toivo










Ensio Lehtoselta:



"Päätön kana on kauhistuttava näky. En unohda koskaan lapsuuteni päätöntä kanaa. Äidin kehotuksesta otin kanalasta vanhan kanan, vein sen puuliiteriin ja löin pään kirveellä poikki. Mutta kanapa lähti lentoon. Pyrähteli suinpäin sinne tänne. Törmäili verta vuotaen,kunnes väsyi loppuun.
Päätön kana on myös nykyinen maailma.
- Olemme syöksymässä suin päin jonnekin, mutta minne? kysyvät johtajat.
- Olemme nyt lähestymässä historian järkyttävimpiä hetkiä.
- Viikko viikolta jännitys kasvaa uskomattomassa määrässä,lausuu toinen.





Ihmiskunta on kuin päätön kana, sen kohtalonhetki on jo lyönyt. Vielä muutamia turhia törmäilyjä, ja sitten seuraa nääntymyksen hiljaisuus.
Ihmiskunta menetti päänsä jo Adamin lankeemuksessa. Sen jälkeen on koko Adamin suku ollut ilman yhdistävää päätä ja joutunut toivottomaan epäjärjestykseen ja sekasortoon. Kaikki ovat kaikkia vastaan. Syövät toisiansa ja hävittävät.
Sellainen on elämän meno. Sen me näemme ja koemme kipeästi myös omassa elämässämme.





Pää on Jeesus, jonka ihmiskunta on hyljännyt synnin tähden erottautuessaan elävästä Jumalasta.
Mutta Jeesus on tullut uudelleen pääksi. Hän on seurakunnan pää, kaikkien niiden Jumalan ihmisten, jotka Häneen uskovat.
Meidän ei Jeesus-pään yhteydessä tarvitse toimia kuin ilmaa huitoen, kuin päättömät kanat, vaan me saamme alistua Hänen johtoonsa.
Hän on Pää ja Hän määrää, ja me tottelemme. Silloin on elämämme jälleen sopusointuinen."




Omia mietteitä:

Ja ajatelkaas, Ensio Lehtonen kirjoitti tämän jo 1961 julkaistussa kirjassa. Miten paljon enemmän tämä on nyt ajankohtainen. Maa syöksyy kohti tuhoaan. Mutta riiputaan kiinni Jeesuksessa ja Jumalan sanassa, niin olemme turvassa. Hän on luvannut niin. Olemmeko me se sukupolvi, joka näkee Jeesuksen saapuvan kirkkaudessaan hakemaan niitä, jotka ovat valmiina?





Ole siunattu tänäänkin!