Väkevä rakkaus

Tänään on maaliskuun viimeinen päivä. Minä olen seurannut päivän sanaa Ensio Lehtosen Ristin sana-kirjasta, kirja on vuodelta 1961, mutta sanoma aina ajankohtainen :) Kirjassa on joka kuukaudelle oma teema. Tammikuun oli usko, helmikuun toivo ja maaliskuun rakkaus. Huhtikuun teema on näköjään Jeesuksen veri.
Mutta tänään vielä aiheena rakkaus.






Ensio Lehtonen kertoo kuinka nuori mies joutui selvittelemän äitinsä jäämistöä tämän kuoltua. Hän löysi sieltä kirjeen, johon äiti oli kirjoittanut vähän ennen kuolemaansa: "Huomaan, ettei minulla ole enää toivoa paranemisesta. En pelkää kuolemaa, mutta ajattelen rakasta poikaani. Tahtoisin, että hän kulkisi elämän tietä, mutta pelkään - voi, olethan sinä Herra, vetävä rakkaudessasi hänet luoksesi, kun kutsut minut pois. Otathan omaksesi ainoani, rakkaimpani, joka sitoo minut vielä tähän maahan."





Rakkaus oli kuolemaakin väkevämpi. Sitä eivät tuonelan tummat vedet voineet tukahduttaa. Äidin rakkaus aukaisi tuhlaajapojalle tien Isän rakastavaan helmaan. Poika murtui äitinsä viimeisen kirjeen ääreen ja teki parannusta äitinsä rakastavan Jumalan edessä.
Niin väkevä on rakkauden mahti.





Äidit ja isät, rakastakaan lapsianne! Antakaa heidän nähdä ja tuntea, että te todella rakastatte heitä. Nuorten rintaa polttaa rakkauden nälkä. Tyydyttäkää se, ennen kuin maailma tarjoaa pettävää rakkauttaan.
Rakastakaamme lapset Jeesukselle. Rakastakaamme, vaikka rakkautemme poljettaisiin maahan. Rakkauden voima vaikuttaa vielä silloinkin, kun itse olemme mullan alla. Rakkaus ei koskaan häviä.

Näin siis Ensio Lehtonen.





- - -





- Rakkaus on väkevä kuin kuolema, tuima kuin tuonela on sen kiivaus, sen hehku on tulen hehku, on Herran liekki. Kork.v. 8:6




- - -



Ja näin Pääsiäisenä haluan muistuttaa meitä siitä rakkaudesta, jonka Jumala osoitti meitä kohtaan, että kun me vielä olimme syntisiä Hän kuoli meidän puolestamme, että me saisimme elää. Hyvää Pääsiäistä !

Yhteinen hätä

Tänäänkin Ensio Lehtosen teksti oli puhutteleva:




"Kirkon sakastissa vanha äiti pyysi katkerasti itkien esirukousta ennen tilaisuuden alkua.
- Rukoilkaa meidän puolestamme, että Jumala meitä armahtaisi, kun poikani juo ja hänen kotinsa on kuin helvetti.
Pojan tuska ja hätä oli äidin tuskaa ja hätää. Yhteistä se oli! Sen tunsimme ja näimme. Se kuulsi hänen sanoistaan.





Samoin tunsi se Raamatun mies, joka toi poikansa Jeesuksen luokse:
- Armahda meitä ja auta meitä!
Ei hän itse ollut sairas. Mutta lapsen sairaus oli isänkin sairautta, lapsen tuska oli isän tuskaa. Siksi isä pyysi Jeesukselta armoa.Meille!












Näitä taakankantajia on enemmän kuin osaamme aavistaakkaan. Synti vie lapsemme mukanansa. Synti teettää nuorillamme synnin töitä. Tuskaa ja kärsimystä siitä seuraa.
Sen vanhemmat tuntevat tuskallisesti. Tuhannet äidit itkevät ja kärsivät ja rukoilevat Jumalaa ja yrittävät tuoda lapsiansa Jeesuksen luokse.
Kuinka Vapahtajan sydäntä liikuttaakaan pyyntö, jossa anotaan apua yhteiseen hätään! Ei Hän silloin ole kaukana eikä Hänen kätensä ole lyhyt auttamaan.
Viedään nytkin yhteinen hätämme yhdessä Jeesuksen eteen, että Hän armahtaisi."






- - -





- "Minä soisin itse olevani kirottu pois Kristuksesta veljieni hyväksi, jotka ovat minun sukulaisiani lihan puolesta."
Näin sanoo Paavali Roomalaiskirjeen yhdeksännessä luvussa, kolmannessa jakeessa.



- - -


Tiedän oman äitinikin rukoilleen paljon puolestani ensimmäisen avioliiton aikana, kun perheessä oli alkoholismia ja perheväkivaltaa. Ja varmaan hän pyysi myös uskovia sisaruksiaankin rukoilemaan. Muistan hänen kertoneen, että tätini oli nähnyt unen, jossa minä olin hukkumassa suohon.(Äiti sanoi, että köyhyyden ja kurjuuden suohon...) Tämä sama täti lähetteli minulle paketteja, joissa oli kaikenlaista tarpeellista, liinavaatteita, lapsille jotakin ja minulle hengellisiä lehtiä. Oli mukavaa saada paketti ja ajatella, että mitähän siellä on :)


Ja varmaan äiti rukoili paljon myös siskoni puolesta, joka ei halunnut olla äidin kanssa tekemisissä. Mikä tuska sekin on ollut äidille! Ajattelin sitä paljon silloin kun eräällä tytölläni oli hetken aikaa sellainen ongelmallinen ja masentunut aika, ettei hän vastannut puheluihinikaan enkä saanut häneen yhteyttä, kiitos Jumalalle, että Hän kuuli rukoukset ja saatiin asiat paremmalle tolalle ja yhteys pelaamaan!




Muistetaan rakkaitamme rukouksin. Jumala on rukouksia kuuleva Jumala!

Yhteisvastuuta ja yksinäisyyttä

Näin Ensio Lehtonen vuonna-61





"Yhteisvastuu on jalo nimitys, joka on jo syöpynyt ihmisten mieliin. Yhteisvastuu keräys on vuosi vuodelta saanut yhä laajemmat mittasuhteet.
Mutta onko meillä todella vastuuta toisistamme? Kiinnostaako meitä muukin, kuin oma suuri Minä? Kannammeko toistemme kuormia?


Vai olemmeko yksin? Yksin kaiken keskellä. Yksin kotona läheistemme parissa. Yksin suuressa seurakunnassa. Yksin tovereittemme rinnalla.
Voi, meidän täytyy tunnustaa, että olemme liian paljon yksin. Vastuuntuntomme on heikko. Joskus näyttää, ettei sitä ole ollenkaan. Koko maailma saa luisua vaikka kadotukseen meidän puolestamme. Me vain pidämme kiinni oman autuutemme oljenkorresta.



Muut eivät yleensä meitä kiinnosta. Kun tapaamme, me puhumme mieluimmin itsestämme. Itsekkyytemme on lopullisesti eristänyt meidät lähimmäisistämme.
Eikö tämä ole kipeää totuutta meidän monen kohdalla?
Se on järkyttävää, sillä Herran asia menee eteenpäin vain käsi kädessä yhteisvastuussa toimien. Se on myös säälittävää, sillä yksinäiset menehtyvät ennen pitkää suureen yksinäisyyteensä.



Herra, armahda meitä yksinäisiä ja anna meille yhteisvastuuta, että pääsisimme eristyneisyydestämme. Rakkautesi kautta opeta meitä rakastamaan ja ojentamaan kätemme ympärillämme oleville."





- - -





- "Hänessä tekin yhdessä muitten kanssa rakennutte Jumalan asumukseksi Hengessä." Ef. 2:22





- - -




Omia ajatuksia:


Minä viihdyn yksin ja sen takia en varmaan monesti ymmärräkkään oikealla tavalla ihmisiä jotka ovat yksin, siis en ymmärrä että monelle yksinäisyys on kärsimystä. Monta kertaa pidän kiinni omasta yksinäisyydestäni, omasta rauhastani, enkä haluaisi siitä luopua muiden hyväksi. Kyllä olisi parannuksen paikka tuossakin asiassa. Onneksi mies on sosiaalisempi ja vetää minutkin "ihmisten ilmoille".




Vaikka itse koen, että on "siunaus" kun viihtyy yksinkin,niin "ihmisten joukkoon Jumala meidät loi, siinä Hän meille siunauksen toi", niinkuin joskus omassa runossani kirjoitin.

Silloin olin yksinäinen, ilman mahdollisuutta tavata ystäviä, vieraalla paikkakunnalla, "korvessa" asuessa, masentuneena ja toivottomana... eikö pitäisi minunkin yksinäistä ymmärtää. Vaan kun on hiljainen ja vähän ujo, niin ei ole niin helppoa aloittaa keskustelua tai keksiä puhuttavaa... Herra armahda meitä ja siunaa kaikkia yksinäisiä ja maahan poljettuja!

Rakastava Isä

Ensio Lehtonen:




"Lapseni seisoi pöytäni ääressä, tarkkasi työtäni ja kuiskasi tuskin kuuluvasti: - Isä...
- Mitä? Kysyin häneltä ja nostin pääni pientä katsomaan.
Vähäsen hän häkeltyi, mutta sitten kääntyi hymyillen ja vastasi mennessään: - Ei mitään.
Hän oli vain tahtonut sanoa tämän turvallisen sanan: isä.





Isä on totisesti suloinen ja turvallinen sana. Miten hyvä onkaan yhä uudelleen sydämessään kuiskata:
- Abba, Isä! Meidän Isämme!




Olen sanomattomasti iloinnut tästä sanasta kahden sairaan vuoteiden välissä. Toinen on lähes kahdeksankymmenvuotias sokea vanhus, toinen hiljaisuuteen sidottu lupaava nuori ihminen. Rukoushetkissämme on Jumala laskenut sydämillemme kaikki sairaat ja yksinäiset, elämän saatosta sivulle jääneet...
Miten turvallista onkaan luottaa siihen, että Hän on kaikkien Isä, terveitten ja sairaittenkin. Isä, joka rakastaa ja auttaa meitä kaikissa vaiheissamme."







- - -





Ja koska te olette lapsia, on Jumala lähettänyt meidän sydämeemme Poikansa Hengen, joka huutaa: "Abba, Isä!" - Gal.4:6





- - -





Omia kokemuksia: Itse olen kasvanut enimmäkseen ilman isää, kun vanhempani erosivat jo minun ollessa ihan pieni. Isäpuolen sain viisi vuotiaana ja alkuajoilta minulla on mukavia ja turvallisia muistoja, mutta kun hän sai oman tytön, siskopuoleni, niin sen jälkeen minä en tuntenut enää olevani niin tärkeä hänelle... Hän kuoli minun ollessani 12-vuotias, jonka jälkeen olin taas ilman "isää". Niinpä uskoon tultuanikaan, päälle kolmekymppisenä, en osannut uskoa Jumalan rakkauteen ehkä samalla tavalla, kuin jos olisin elänyt rakastavan ja turvallisen isän perheessä. Vasta nyt vanhemmalla iällä ja kohta 28 vuotta uskossa olleena tiedän ja tunnen että "Isä itse rakastaa minua" niinkuin jossain sanotaan.




Hän rakastaa sinuakin, joka tätä luet <3

Isän rakkaus

Ensio Lehtonen oli vanhainkodissa todistamassa Jeesuksesta. Tilaisuuden loputtua eräs vanha mies pyysi hänet luokseen. Hän kertoi vaimonsa kuolleen, jo silloin kun hänen poikansa Kaarlo oli pieni. Isä oli hoitanut pojan ja käynyt raskaissa metsätöissä, elättääkseen ja kouluttaakseen pojan.
Hän oli toivonut, että kun poika saa ylioppilaslakin ja jonkun hyvän viran, niin sitten hänellä helpottaa kun poika voi häntäkin auttaa. Tämä toivo oli kantanut häntä joka päivä.




Vihdoin koitti päivä, jolloin Kaarlo valkolakkisena saapui kotiin. Kaarlo tarttui hänen käteensä ja sanoi lähtevänsä nyt Helsinkiin. Kyllähän isä nyt tulisi toimeen,kun ei hänestäkään enää tarvitsisi huolehtia. Niin hän sitten lähti. Ja tänne minut tuotiin, vanha mes sanoi.
Kyyneleet virtasivat hylätyn isän parrakkailla poskilla. Mutta stten hän sano toiveikkaana :" Kyllä minä vielä odotan. Olen kuullut, että hän on nyt nimismiehenä lähellä Helsinkiä. Kyllä Kaarlo vielä tulee minut noutamaan."





Sellainen on isän rakkaus. Mutta vielä kestävämpi on Jeesuksen ihmeellinen rakkaus! Se on pitkämelinen. Se jaksaa odottaa, eikä menetä toivoaan.







- - -





- Hän, joka on rakastanut omiansa, jotka maailmassa olivat, osotti helle rakkautta loppuun asti. Joh. 13:1

Jeesus rakastaa yksinäisiä

....oli päivän teksti tänään.







(Kuva Vivamosta)






Lyhennelmä tekstistä muokattuna:




Ensio Lehtonen kertoi kuinka hänen pöytänsä takana istui kyynelehtivä tyttö. Tyttö sanoi olleensa raamattuleireillä ja ihaillut siellä onnellisia nuoria. Mutta hän ei voi olla niinkuin he, hän on niin yksinäinen. Tuntee itsensä jollain tavalla ylimääräiseksi.



Pian selvisi miksi hän oli yksin. Mutta Hyvä Paimen löysi orjantappuroista yksinäisen ja itkevän karitsansa. Hän irroitti pistävät piikit, pesi haavat omalla verellään ja kantoi takaisin laumaan.



Ensio Lehtonen iloitsi kun sai hänelle todistaa, ettei Jeesus unohda yhtäkään. Hänellä ei ole ainoatakaan ylimääräistä, koska Hän itse vakuuttaa: "Eikö viittä varpusta myydä kahteen ropoon. Eikä Jumala ole niistä yhtäkään unohtanut." Ei sitä viidettäkään, sitä ylimääräistä. Jokaista Hän rakastaa samalla etsivällä rakkaudella. Sinusta on maksettu Jeesuksen kallis veri viimeiseen pisaraan saakka. Ja minustakin.
Sinutkin Hän löytää, sillä et sinäkään ole unohdettu, etkä ylimäräinen. Olet suurempiarvoinen kuin monta varpusta. Sinun arvosi ei ole kaksi ropoa eikä kolme.
Siksi me olemme Vapahtajalle niin rakkaita. Siksi hän ei jätä meitä yksin eikä unohda orjantappuroihin, vaan etsii, kunnes taas löytää.






- - -




Mietin tuota kirjoitusta... kuinka itse monesti tunnen itseni ylimääräiseksi, ulkopuoliseksi ja yksinäiseksi. Jopa seurakunnassakin välillä. En osaa puhua "smol talkkia", olen hiljainen, vähän ujo ja arka. Vaikka Hyvä Paimen on minutkin pelastanut ohdakkeista ja kantanut laumaansa, ei se ole poistanut minulta sitä ulkopuolisuuden tunnetta kokonaan. Toisaalta, eihän kaikkien ihmisten tarvitse olla samanlaisia. Jumala itse on luonut meidän erilaisiksi. Osaksi siihen ovat lisäksi varmaan vaikuttaneet lapsuuden kokemukset. Mutta mikä ihana armo onkaan, että meistä jokainen kelpaa hänelle sellaisella luonteella minkä satumme omistamaan. Ei Hän minultakaan ole perusluonnetta muuttanut, vaikka onkin antanut lisää rohkeutta. Ja ennen kaikkea pelastuksen, iankaikkisen elämän toivon :)

Varjelevaa rakkautta

Ensio Lehtoselta:




"En unoda aamuhetkeä, jolloin nuori tyttö ryntäsi huoneeseeni ja kertoi, kuinka hän oli aikonut edellisenä yönä pitää poikaystäviensä kanssa juhlat ja oli hankkinut väkijuomatkin niitä varten, mutta illalla hänellä oli tullut yhtäkkiä niin paha olo, että oli peruuttanut juhlan ja särkenyt viinipullonsa.

- Ymmärrättekö, mitä tämä merkitsee?
Katsoin häntä hetken liikuttuneena ja sanoin sitten:
- Teillä on varmasti uskovainen äiti.
- On minulla, vastasi tyttö ja kertoi, että mökissään Savon sydämessä äiti oli luvannut rukoilla joka päivä hänen puolestaan.


Selitin tyttöselle, kuinka väkevä on äidin rukouksen voima. Synnin teille luisuneella lapsella on niin kauan toivoa, kun äiti jaksaa rukoilla. Jeesus kuulee äitien hätähuudot.


Tällaisia tapauksia on vaikka kuinka paljon. Vain osa äitien rukouksien ihmeellisistä vastauksista tulee meidän tietoomme täällä ajassa. Mutta kerran iäisyydessä meillä on ihmettelemistä, kun me näemme hurskaat äidit rukousvastaustensa ympäröimänä Vapahtajaa ylistämässä.




- - -



- Katso, minä ja lapset, jotka Jumala on minulle antanut. - Hebr. 2:13



Ihana sana!

Kummallinen uni

Minä nykyisin vanhempana tosi harvoin näen unia,jotka muistaisin aamulla. Tänä aamuna kyllä näin kummallista unta, ja heräsin siihen. Unen ja valveen rajamailla en ollut varma, onko se unta vai totta:

Unessa nukuin ja kun heräsin, huomasin että toinen silmäni oli "pudonnut" yöllä, jäljellä oli vain ruskea kuoppa toisen silmän kohdalla. Kauhistus!
Kunnolla herättyäni rupesin miettimään onko sillä unella syvempikin tarkoitus... Raamatussahan paljon puhutaan silmästä.



Esim: Mat. 6:22-23 "Silmä on ruumiin lamppu. Jos siis silmäsi on terve, niin koko ruumiisi on valaistu. Mutta jos silmäsi on viallinen, niin koko ruumiisi on pimeä. Jos siis se valo, joka sinussa on, on pimeyttä, kuinka suuri onkaan pimeys."



Luuk. 6:41 "Kuinka huomaat rikan , joka on veljesi silmässä, mutta et huomaa malkaa (hirttä) omassa silmässäsi?"



2.Piet.2:14 "Heidän silmänsä ovat täynnä haureutta eivätkä saa kylläänsä synnistä.."



Hebr. 12:2 "...silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen, joka hänelle tarjona olevan ilon sijasta kärsi ristin, häpeästä välittämättä, ja istui Jumalan valtaistuimen oikealle puolelle."



Ilm.7:17 "...ja Jumala on pyyhkivä kaikki kyyneleet heidän silmistänsä."



Itselleni tuli kyllä ensimmäiseksi mieleen Ef.1:17-18 "...anoen, että meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä antaisi teille viisauden ja ilmestyksen Hengen Hänen tuntemisessaan ja valaisisi teidän sydämenne silmät, että tietäisitte mikä on se toivo, johon Hän on teidät kutsunut, kuinka suuri Hänen perintönsä kirkkaus Hänen pyhissään..."
Oikeastaan mieleen tuli tuo kohta siitä: "että Herra valaisisi teidän sydämenne silmät..."
Herra, valaise minun sydämeni silmät!



Nyt on päässäni soinut koko aamun laulu:



"Herra, anna näkevät silmät,
anna korvat kuulemaan.
Siunaa minua siunaamaan,
armahda armahtamaan!"




Olisin halunnut laittaa Birgitta Silvennoisen laulun tänne, josta tuo yllä oleva kertosäe on, vaan ei sitä ollut You Tubessa.(Sen nimi taitaa olla Vierelläni). Sen sijaan oli toinen laulu, joka sekin meni Ilo elää-blogin puolelle :) Mutta aihe on sama!


Siunattua sunnuntaita <3

Riemuitse!

Tänään vaan pieniä sanoja omalta kohdalta...



Nyt oli kahtena iltana peräkkäin seurakunnan tapahtumia. Ensin torstai-iltana oli Kylätalo-tilaisuus. Meitä oli koolla noin 14 henkeä. Oikein hyvä tilaisuus oli sekin. Yksi uusi ystäväkin on alkanut siellä käydä, mikä on kiva asia. Rukoiltiin myös ja kerrottiin myös rukous-vastauksista.




Eilen sitten mentiin seurakunnan isompaan Ilosanoman-iltaan. Siellä oli vieraileva pastori puhumassa. Saarnan loppupuolella yht äkkiä Herra sanoi henkeeni: "Riemuitkaa siitä niin suuresta lahjasta, pelastuksesta, joka on meille annettu" ja samalla tuli sellainen "ilon tulvahdus" sydämeen ja sieluun ...olisi tehnyt mieli huutaa tuo lause ilmoille :) Ajattelin sen olevan Raamatusta, mutta en löytänyt sitä tuossa muodossa.





Tänä aamuna sitten, kun heräsin, heti yritti taas kerran tulla ikävät ajatukset mieleen, niin sitten tuntui ihan kuin joku olisi sanonut: "Riemuin laula Herran kiitosta!"





Olenkin nyt laulellut laulua:



"Riemuitkaamme, riemuitkaamme,
loistaa päivän kirkas koi!
Yhä valkenee vain elon tiemme,
kiitosvirsi riemuin soi!



Öinen synkkyys saartaa meitä
Herran tiet jos hylkäämme.
Harhaan käymme korven teitä,
murhe täyttää mielemme.



Riemuitkaamme, riemuitkaamme
loistaa päivän kirkas koi.
Yhä valkenee vain elon tiemme,
kiitosvirsi riemuin soi!"




Iloitkaamme pelastuksesta, lahjasta jonka Hän on antanuut ja kallilla verellään ostanut meille, mahdollisuuden!



Siunausta ja riemua sinunkin päivääsi ja viikonloppuusi <3

Etsivä rakkaus

Ensio Lehtosta taas, vuodelta 1961 7.3.




"Helsingin lehdissä tiedotettiin, että kuusivuotias Jorma Antero oli kadonnut. Ilmoitettiin, että Jorma Anteron kotiin saisi soittaa asiasta kaikkina vuorokauden aikoina. Ei siinä kodissa nukuttu, kun Jorma Antero oli poissa.


Kuvittelin mielessäni, miltä tuntuisi, jos oma poikamme olisi kadonnut. En voisi antaa itselleni hetkenkään lepoa. Soittelisin, etsisin ja kyselisin kaikkialta, missä hän mahdollisesti olisi. Pyytäisin ystäviänikin avuksi. Minun täytyisi etsiä, kunnes löytäisin.


Juuri näin tekee Hyvä Paimen, niinkuin Jeesus todistaa:
"Jos jollakin teistä on sata lammasta ja hän kadottaa yhden niistä, eikö hän jätä niitä yhdeksääkymmentä yhdeksää erämaahan, ja mene etsimään kadonnutta, kunnes hän sen löytää."





Isä on etsimässä meitä synnin syvyyksiin vajonneita tuhlaajalapsiansa takaisin kotitielle. "Isä itse rakastaa teitä" , vakuuttaa Jeesus. Siksi Hän on hätääntynyt, jos emme ole kotona, ja lähtee etsimään. Isä etsii, kunnes Hän löytää.
Ihmeellinen Isä! Rakastava Isä!



- - -




"Iankaikkisella rakkaudella minä olen sinua rakastanut, sentähden minä olen vetänyt sinua puoleeni armosta." Jer. 31:3

Rakkauden uhri

Ensio Lehtoselta:




"Tampereen piispa esitti kerran Messuhallissa verrattoman kertomuksen rakkauden voimasta.
Isän pojat olivat pienestä pitäen riidelleet keskenään. Isä oli neuvonut heitä sovinnollisuuteen, mutta turhaan. Isä oli antanut heille vitsaa, mutta sekään ei auttanut. Isä oli rukoillut ja lukenut pojille Raamattua, mutta tuloksia ei näkynyt.
Eräänä päivänä isä vei pojat saunakamariin. Hän riisuutui siellä sanaa sanomatta, antoi sitten pojille nahkavyönsä ja sanoi heille: Lyökää nyt, pojat. Minä ansaitsen sen. Olen niin huono isä.

Pojat eivät voineet lyödä eteensä kyyristynyttä rakastavaa isää. Sen sijaan he painuivat polvilleen isänsä viereen. He murtuivat ja uudistuivat. Viha hävisi sydämistä ja rakkaus tulvahti tilalle. Rakkaus sen sai aikaan. Isän uhrautuva rakkaus.

Mutta vielä ihmeellisempi on Jeesuksen rakkaus. Pojat eivät voineet lyödä rakastavaa isäänsä, mutta minä olen lyönyt synneilläni vanhimman Veljeni ristin puuhun. Helmasyntieni piikeillä olen Hänen otsaansa raadellut.

Kaiken tämän olen voinut tehdä, enkä sittenkään ole murtunut täydellisesti suurimman rakkauden edessä. Mutta tahtoisin murtua. Ja tahtoisin elää niin, etten enää Vapahtajani suurta rakkautta löisi ja haavoittaisi.




- - -

- Vaeltakaa rakkaudessa, niinkuin Kristuskin rakasti teitä ja antoi itsensä meidän edestämme lahjaksi ja uhriksi, Jumalalle "suloiseksi tuoksuksi:" Ef. 5:2

Rakkaus

Maaliskuu alkoi, ja Ensio Lehtosen kirjassa Ristin sana, tämän kuukauden aikana on aiheena rakkaus.





... "Kun Jeesus kohtaa meidät ja pysäyttää jalkojensa juureen hiljaisuuteen, ei Hän tiedustele meidän uskoamme, eikä toivoamme, ei rauhaamme eikä hengellisiä kokemuksiamme. Hän esittää meille saman kysymyksen, jonka edessä Pietari sai painiskella Tiberiaan meren rannalla. Hän kysyy meiltä: - Olenko sinulle rakas?

Jeesuksen rakkaudessa pysyminen on Jumalan valtakunnassa olemista, sillä rakkaus on sen elementti, sen ilmanala.
Jos me rakastamme, olemme Jumalasta. Jos emme rakasta, olemme Jumalan valtakunnan ulkopuolella. Näin todistaa rakkauden apostoli Johannes.
Rakkaus ei ole ehdonvallan asia. Päinvastoin se on kristillisyyden keskeisin totuus, kaiken ydin ja sydän.


- Rakastatko Jeesusta? Tämä kysymys pysäyttää meidät tutkimaan kristillisyytemme perustusta. Oi, jos voisimme sanoa:
- Herra Jeesus, sinä tiedät, että olet minulle rakas!"



- - -



- Jumala on rakkaus, ja joka pysyy rakkaudessa, se pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä. 1. Joh. 4:16