Yhteisvastuuta ja yksinäisyyttä

Näin Ensio Lehtonen vuonna-61





"Yhteisvastuu on jalo nimitys, joka on jo syöpynyt ihmisten mieliin. Yhteisvastuu keräys on vuosi vuodelta saanut yhä laajemmat mittasuhteet.
Mutta onko meillä todella vastuuta toisistamme? Kiinnostaako meitä muukin, kuin oma suuri Minä? Kannammeko toistemme kuormia?


Vai olemmeko yksin? Yksin kaiken keskellä. Yksin kotona läheistemme parissa. Yksin suuressa seurakunnassa. Yksin tovereittemme rinnalla.
Voi, meidän täytyy tunnustaa, että olemme liian paljon yksin. Vastuuntuntomme on heikko. Joskus näyttää, ettei sitä ole ollenkaan. Koko maailma saa luisua vaikka kadotukseen meidän puolestamme. Me vain pidämme kiinni oman autuutemme oljenkorresta.



Muut eivät yleensä meitä kiinnosta. Kun tapaamme, me puhumme mieluimmin itsestämme. Itsekkyytemme on lopullisesti eristänyt meidät lähimmäisistämme.
Eikö tämä ole kipeää totuutta meidän monen kohdalla?
Se on järkyttävää, sillä Herran asia menee eteenpäin vain käsi kädessä yhteisvastuussa toimien. Se on myös säälittävää, sillä yksinäiset menehtyvät ennen pitkää suureen yksinäisyyteensä.



Herra, armahda meitä yksinäisiä ja anna meille yhteisvastuuta, että pääsisimme eristyneisyydestämme. Rakkautesi kautta opeta meitä rakastamaan ja ojentamaan kätemme ympärillämme oleville."





- - -





- "Hänessä tekin yhdessä muitten kanssa rakennutte Jumalan asumukseksi Hengessä." Ef. 2:22





- - -




Omia ajatuksia:


Minä viihdyn yksin ja sen takia en varmaan monesti ymmärräkkään oikealla tavalla ihmisiä jotka ovat yksin, siis en ymmärrä että monelle yksinäisyys on kärsimystä. Monta kertaa pidän kiinni omasta yksinäisyydestäni, omasta rauhastani, enkä haluaisi siitä luopua muiden hyväksi. Kyllä olisi parannuksen paikka tuossakin asiassa. Onneksi mies on sosiaalisempi ja vetää minutkin "ihmisten ilmoille".




Vaikka itse koen, että on "siunaus" kun viihtyy yksinkin,niin "ihmisten joukkoon Jumala meidät loi, siinä Hän meille siunauksen toi", niinkuin joskus omassa runossani kirjoitin.

Silloin olin yksinäinen, ilman mahdollisuutta tavata ystäviä, vieraalla paikkakunnalla, "korvessa" asuessa, masentuneena ja toivottomana... eikö pitäisi minunkin yksinäistä ymmärtää. Vaan kun on hiljainen ja vähän ujo, niin ei ole niin helppoa aloittaa keskustelua tai keksiä puhuttavaa... Herra armahda meitä ja siunaa kaikkia yksinäisiä ja maahan poljettuja!