Lauluja Jeesuksesta

Tämä lauluvihko ei liity muuten kirjoitukseen, kuin nimeltään. Tätä lauluvihkoa käytämme seurakunnassa, ja välillä myös hengellistä laulukirjaa.














Tänään olimme Salossa, ja vähän "seikkailuakin" siihen liittyi, joka onneksi päättyi hyvin, kun kerkisimme jo Herrankin puoleen huokaista.






Kotiin tultua kuulin radiosta laulun:




"Hän täällä käy, saa avun kurja kansa,
Hän kantaa kuormat ja haavat lääkitsee.
Ja Pyhän liekin tuo hän tullessansa,
sen sytyttää ja synkkyys hälvenee."





Jotenkin tykkäsin tuosta laulusta ja se jäi soimaan päässäni...kunnes...






alkoi soida päässä toinen laulu, joka alkoi ihan itsestään.




"Sinä Jeesus Mestari hiljainen
et vaatimuksiin vie,
Sinä kutsut seuraasi pyytäen
ja itse olet tie.
Anna anteeksi, pese puhtaaksi,
tee uudeksi kokonaan.
Minä tahdon ääntäsi kuunnella
ja lähden seuraamaan."





Jotakin samaa sanomaa oli noissa molemmissa lauluissa. Jeesus ei tule vaatien vaan tahtoo lääkitä elämän lyömät haavat ja sitoa ne. Hän antaa avuksi ja oppaaksi Pyhän Hengen, joka neuvoo ja vahvistaa meitä. Ja Hän on aina kanssamme, kun vain pysymme hänessä, emmekä lähde tieten tahtoen pois Hänen tieltään.






Siunattua sunnuntaita!

Eräs uni

Ensio Lehtonen kertoi kuinka hän oli unessa nähnyt Jeesuksen enkeleineen laskeutuvan maan päälle. Hän oli unessa onnellinen nähdessään tämän. Mutta hän ihmetteli kun Jeesus ei vilkaissutkaan häneen. Hän ajatteli, ettei Jeesus halunnut huomata häntä.


Mutta äkkiä Jeesus kääntyi ja kysyi:
- Haluaisitko tehdä jotakin, josta minä pitäisin?
- Herra, koko sydämestäni! Sinuahan saan kiittää kaikesta.


Samassa hän heräsi kuulematta vastausta, sillä ovelle kolkutettiin kovasti. Siellä oli naapurin poika, joka kaipasi apua isälleen, joka oli yllättäen sairastunut kovasti.



- Tätä Sinä tarkoititkin rakas Herra Jeesus?




Monella tavalla Herra valmistaa meitä palveluksen tielle. Jospa osaisimme ottaa vaarin Hänen ohjauksestaan, niin saisimme kulkea ihmeellisiä teitä.
Varmaan Hänellä on varattuna meille tänäkin päivänä elämän tien varrelle tekoja, että me niissä vaeltaisimme.





Vähän tähän tapaan kerrottiin Ensio Lehtosen kertomuksessa, jota vähän lyhensin.





- - -




- Me olemme Hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme. Ef.2:10

Tienviittoja

Kuva liittyy vain otsikkoon :)




(Onkohan tämä läppärikin jo "läkähtynyt" helteistä, kun on niin hidas, eikä meinaa jaksaa kirjaimia pistää oikeaan järjestykseen, välillä kun vaikka painaa oikeat kirjaimet, niin silti joku näppäin ei teekkään jälkeä...ja vaikka yritän esilukea kirjoituksen, niin silti jää virheitä tekstiin ja kirjoitus on hitaampaa muutenkin :( Ei kiva!)



Mutta asiaan!





Ensio Lehtonen sanoi jo 60-luvulla, silloisesta uudesta sukupolvesta näin:




" Murheella toteamme, että kristillinen tieto katoaa ja Herran neuvoja pidetään halpoina, vanhanaikaisina ja aikansa eläneinä.
He sanovat, niinkuin profeetta on ennustanut tämän ajan lapsista: "Se on turhaa. Sillä me vaellamme omien neuvojemme mukaan, ja me teemme kukin oman pahan sydämen paatumuksen mukaan."





Me tiedämme, mihin pimeyteen ja eksytykseen me joudumme, jos hylkäämme Herran neuvot. Siksi me jäämme sydämen tuskassa rukoilemaan sukupolvemme ja jälkeentulevaisten puolesta, että Herran hyvät neuvot kelpaisivat meille kaikille tienviitaksi elämään.




Näin siis Ensio Lehtonen, aina ajankohtaista tekstiä.

Eräs saarna

Nuori sananjulistaja kiipesi saarnapönttöön...hetken hiljaisuuden jälkeen hän sanoi: "Hyvät ystävät, minun täytyy tunnustaa, että olen unohtanut koko saarnani."
Kirkossa kävi kohahdus. Nuori mies sai soperrettua anteeksipyynnön.
Hän oli valmistanut saarnansa huolella ja opetellut sen ulkoa. Mutta juuri aloittaessaan hänestä tuntui, että jotkut hymyilivät ivallisesti. Silloin hän sekaantui sanoissaan ja koko saarna pyyhkiytyi pois hänen päästään.




Istahtaessaan alas hän oli kuitenkin kuulevinaan äänen: "Enkö minä ole mitään tehnyt sinun edestäsi?" Se oli Vapahtajan ääni. Silloin hänen täytyi sydämessään vastata: "Kyllä, Sinä olet tehnyt kaikki minun edestäni."
"Miksi sinä et voi todistaa siitä? puhui sisäinen ääni edelleen.
"Luulen, että voin siitä jotakin sanoa", päätti nuori sananjulistaja.





Rohkeus ja ilo täyttivät hänen sydämensä, kun hän kääntyitakaisin saarnapönttöön ja alkoi puhua:



"Ystävät, te näette etten osaa saarnata, mutta minä rakastan kuitenkin Jeesusta Kristusta. Te tiedätte kuinka suuren muutoksen Hän on saanut aikaan elämässäni, kun Hän on kutsunut minut pimeydestä valkeuteensa. Ja vaikka minä en osaakkaas saarnata, täytyy minun kuitenkin julistaa Jeesuksen Kristuksen jaloja tekoja. Hän on antanut kaikki minun syntini anteeksi ja uuden sisällön koko elämääni"....






Tilaisuuden jälkeen eräs nuori mies tuli puhujan luokse ja sanoi: "Voisitteko rukoilla puolestani. Minäkin haluaisin löytää Hänet, jonka te olette löytänyt."





Tästä nuoresta sananjulistajasta tuli Jumalan mies, jonka julistuksen ytimenä on aina ollut Jeesuksen rakkaus syntisiä kohtaan.
Olkaamme mekin aina valmiita tekemään selkoa Jumaan ihmeelisistä teoista ja Hänen johdatuksestansa meidän elämässämme.
Henkilökohtainen todistuksemme on usein tehokkaampi kuin hyvin vamistetu saarna.





Tämäkin kertomus mukaeltu Ensio Lehtosen hyvistä kirjoituksista.






- - -





- Mutta te olette valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja, joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa." 1. Piet. 2:9

Varjelija

Ensio Lehtonen kysyi lapsilta: "Mitä se merkitsee kun laulamme Ystävä sä lapsien, katso minuun pienehen? Lapset olivat laulaneet tämän tutun virren kovalla äänellä, he osasivat sen hyvin ja lauloivat sitä mielellään. Mutta nyt opettajan kysymys sai heidät mietteliäiksi. Mitä se tosiaan merkitsee, että Jeesus katsoo pienehen?





Kukaan ei aluksi tuntunut osaavan vastata tähän kysymykseen, eivät isommatkaan lapset. Mutta silloinpa kohosikin pienen Pekka-pojan käsi ylös. Kaikkea se Pekka luulee tietävänsä, hymähtivät isommat pojat.
- No, Pekka, sanoi opettaja.
Pekka nousi ja vastasi reippaasti:
- Se tarkoittaa sitä, että Jeesus katsoo minun perääni, että minä pääsen taivaaseen.





Se oli hieno ja viisas vastaus. Isotkin pojat katsoivat Pekkaa ihmeissään. Mistä hän sen tiesi ja osasi vastata noin viisaasti.
Pekka tiesi sen siitä, kun Pekan äidillä oli tapana sanoa Maija-siskolle: "Katso nyt Pekan perään, ettei hän jää auton alle". Kerran oli niin meinannut käydä, mutta Maija oli äkkiä tempaissut veljensä auton edestä syrjään. Niin Maija katsoi Pekan perään.





Samalla tavalla Jeesus katsoo meidän peräämme. Elämän tie on vaarallinen, onnettomuuksia sattuu tiheään. Mutta tiellä on myös Herra Jeesus, joka valvoo omiaan. Hän katsoo niiden perään, jotka panevat toivonsa Hänen johdatukseensa.
Kuinka turvallista onkaan ajatella , että hän katsoo meitäkin rakastavilla silmillään. Hän näkee vaarat jo kaukaa ja voi meitä auttaa oikealla tavalla ja oikealla ajalla.





Teksti mukaeltu Ensio Lehtosen tekstistä Risti sana-kirjasta vuodelta 1961.



- - -




- Käympä tahi makaan, sinä sen havaitset ja kaikki minun tieni ovat sinulle tutut. Sinä olet saartanut minut edestä ja takaa ja askenut kätesi minun päälleni. Sen kaltainen tieto on minulle ylen ihmeellinen. Ps. 139: 3, 5, 6

Jos vetten läpi kuljet...

Ensio Lehtonen kertoi kertomuksen Fridtjof Nansenista, kuuluisasta pohjoisnaparetkeilijästä.


Tämä oli lähtenyt kerran eräällä naparetkellään emälaivasta pienen veneen kanssa erityiselle tutkimusmatkalle. Nansen ja hänen kumppaninsa kapteeni Sverdrup, olivat muutamien toisten miesten kanssa nousseet veneestä jäälle, joka samassa irtautui jäätiköstä ja lähti ajelehtimaan merelle päin. Miehet ymmärsivät seisovansa silmätysten kuoleman kanssa, koska he jäivät railon toiselle puolelle.




Silloin Nansen huomasi kahden miehen kadonneen toisten seurasta, he olivat kauempana kumartuneina Uuden Testamentin puoleen ja Nansen kuuli miten he rukoilivat Häneltä apua hädässä. Kohta tämän jälkeen nousi kova myrsky, joten vaara oli vielä kovempi.
Mutta silloin, kun he olivat jo menettäneet kaiken toivon, ja näytti siltä, että jäälautta viskautuisi myrskyn pyörteeseen, se äkkiä muutti suuntaa ja kulki kuin näkymättömän käden työntämänä kovalla vauhdilla kohti heidän veneettään.




He olivat pelastuneet. Hän, jota tuulet ja meri tottelevat, oli kuullut miesten rukoukset.

Jeesus oli mukana jäälautallakin ja ohjasi sen oikeaa tietä.






Eikö Hän sitten osaisi ohjata meidän elämäämme tänä päivänä? Varmasti osaa, kun me sitä Häneltä pyydämme!





- - -




"Jos vetten läpi kuljet, olen minä sinun kanssasi, jos virtojen läpi , eivät ne sinua upota." Jes.43:2

Vanhaa, mutta aina ajankohtaista

Halusin kirjoittaa tännekin jotain,mutta mitä? Tuo mun "Päivän sanana" toimiva kirja, on enemmänkin evankelioiva tekstiltään, ja mahtaako tänne eksyä ketään, joka haluaisi tutustua Jeesukseen :) Itse mieluummin kirjoittaisinkin evankelioivia tekstejä, koska en koe olevani mikään "opettaja-tyyppi". Jos nyt en varsinaisesti evankelistakaan :)




Katsoin parista kirjasta päivän sanan kohtia, ja varsinkin Raamatun kohtia 14 pv:lle heinäkuuta. Toivottavasti joku niistä saisi jotain virvoitusta.





Ensin pätkä miehen uskoontultuaan saamasta todella vanhasta kirjasta Elämän leipää vuodelta -49. (Alkuperäiset tekstit vuodelta 1873). Jeesuksesta:




"...kuinka me voisimme jättää muistamatta sen nimen, joka on yli kaikkien nimien, joka syntiselle on suloisin kaikista nimistä, jotka milloinkaan voidaan lausua taivaassa ja maan päällä, sen nimen jossa yksin me tulemme autuaiksi, sen nimen joka virvoittaa työtä tekeväisiä ja raskautettuja, lohduttaa murheellisia, parantaa haavoitetut, lunastaa ja vapauttaa vangit, tekee köyhät rikkaiksi, pyyhkii pois synnit, tekee vanhurskaaksi ja autuaaksi. Se on se kallis nimi, jolla Jumala on nimittänyt itseänsä omassa pojassansa - lohdullinen Vapahtajan nimi - Jeesus.
Tässä nimessä Jumala on ilmoittanut koko sydämensä laadun syntistä kohtaan, iankaikkisen pelastuksensa neuvon, iankaikkisen rakkautensa, laupeutensa, kärsivällisyytensä, uskollisuutensa - kaiken, kaiken, mikä voi tehdä syntisen autuaaksi, kaiken sen on Jumala sisällyttänyt tähän nimeen Jeesus. Tämä lyhyt nimi on kokonainen evankeliumi. Syntisen pelastus on sen merkitys."



Näin C.O. Rosenius




Tässä kirjassa oli tosiaan pitkä luku, jossa käsiteltiin Jumalan nimen eri puolia.




Raamatun kohta siinä oli Luuk. 11:2 "Niin hän sanoi heille: kun rukoilette, sanokaa: Isä, pyhitetty olkoon sinun nimesi, tulkoon sinun valtakuntasi, (tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivassa).





Omassa (siis mieheltä lainassa olevassa) Ensio Lehtosen kirjassa Ristin sana, päivän Raamatunkohta oli tämä:




Dan.12:3 "Ja taidolliset loistavat kuin taivaanvahvuus loistaa, ja ne jotka monta vanhurskauteen saattavat, niinkuin tähdet, aina ja iankaikkisesti."






Miten meille onkaan kertynyt noita "vanhoja" hartauskirjoja...Ensio Lehtosenkin kirja on vuodelta -61...mutta Raamattuhan se vasta vanha (alkuperäiseltä tekstiltään) onkin ja aina sama ja ajankohtainen..."Jumalan sana ei koskaan katoa".





Vielä pätkä vanhasta hartauskirjasta, Chistoph Blumhardtin Rukouskirja vuodelta-33: "Me kiitämme Sinua, että monissa kokemuksissamme, niin tuskallisia kuin ne ovatkin, saamme kuitenkin sanoa: Kuinka moninaisessa hädässä armollinen Jumala onkaan levittänyt suojaavat siivet ylitsemme! Amen!"




Siunausta ja Jumalan sanan valoa päiviisi!

Tien valinta

Ensio Lehtonen kertoo kuinka hän oli matkalla synnyipitäjäänsä Taivassaloon. Hän tuli tienhaaraan josta erkani kaksi tietä, huonompi ja parempi. Hän lähti parempaa tietä pitkin, koska ajatteli sen johtavan perille. Jossain välissä hän päätti kuitenkin tarkistaa asian ja meni kysymään tien varren talosta, että pääseekö sitä tietä Taivassaloon.
- Kyllä te nyt olette väärällä tiellä, hän sai kuulla, palatkaa takaisin sinne tienhaaraan.






Jaakobkin oli kerran tienhaarassa , jonka nimi oli Beetel. Hänkin valitsi silloin väärän tien, sitä tietä hän sa kulkea monta vuotta. Kun hän vihdoin huomasi olevansa väärällä tiellä, Jumala sanoi hänelle: - Mene takaisin Beeteliin.
Vaikka paluutie oli vaikea, Jaakob palasi takaisin Beeteliin, ja siellä rakensi Herran särkyneen alttarin, ja Herra armahti häntä.
Ja niin hän valitsi oikean tien, jota kulki elämänsä loppuun asti ja pääsi perille.





Olemmeko me tänään oikealla tiellä? Jos emme ole, Herra kehoittaa meitä palaamaan oikealle tielle.




Tienviitta (Jumalan sana) sanoo:
"Menkää ahtaasta portista sisälle. Sillä se portti on avara ja tie leveä, joka vie kadotukseen ja monta on, jotka siitä sisälle menevät. Mutta se portti on ahdas ja tie kaita, joka vie elämään, ja harvat ovat jotka sen löytävät."




Tämä kertomus mukaeltu Ensio Lehtosen kertomuksesta.




- - -





- "Katso minä panen teidän eteenne elämän tien ja kuoleman tien." Jer.21:8





- - -





Itsellä alkoi tänä aamuna soimaan laulu, joka meni jotenkin näin:




"Käännyn Herran puoleen, laulan Herran kiitosta.
Esteet ei voi estää Herran voimaa valtavaa.
Valta Herran on, valta, voima verraton,
nimeen Jeesuksen siinä voima on!"




Ulkona pilvet peittää taivaan, mutta kirkastuvaa on luvassa :)

Tie kotiin

Ristin sana-kirjasta äidin ja pojan keskustelu.




- Kun olen käynyt lyseon, tulee minusta ylioppilas, kertoi koulupoika iloisena.

- Entä sitten? kysyi äiti.

- Menen yliopistoon ja minusta tulee maisteri.

- Entä sitten?

-Panen rahaa kokoon ja ostan auton ja sitten rakennan oman talon.

- Entä sitten?


Äidin toistuvat kysymykset alkoivat jo kiusata poikaa, ja mietteissään hän vastasi:

- Kaipa sitten on kuoltava.

- Entä sitten? kysyi äiti vielä kuin kuiskaamalla, ja kyyneleitä näkyi hänen silmissään.



Poika ei enää vastannut, vaan jäi hiljaa miettimään elämn suurinta kysymystä, sen viimeisintä ja vakavinta.

Äiti oli jo löytänyt siihen vastauksen. Jeesus on hänelle tie, joka vie hänet iäiseen elämään kuoleman jälkeen. Niin hän uskoi.
Tiedämmekö me tien Isän kotiin?



Ensio lehtonen




- - -




- Ja mihin minä menen, tien sinne te tiedätte. Jh.14:4