Eräs saarna

Nuori sananjulistaja kiipesi saarnapönttöön...hetken hiljaisuuden jälkeen hän sanoi: "Hyvät ystävät, minun täytyy tunnustaa, että olen unohtanut koko saarnani."
Kirkossa kävi kohahdus. Nuori mies sai soperrettua anteeksipyynnön.
Hän oli valmistanut saarnansa huolella ja opetellut sen ulkoa. Mutta juuri aloittaessaan hänestä tuntui, että jotkut hymyilivät ivallisesti. Silloin hän sekaantui sanoissaan ja koko saarna pyyhkiytyi pois hänen päästään.




Istahtaessaan alas hän oli kuitenkin kuulevinaan äänen: "Enkö minä ole mitään tehnyt sinun edestäsi?" Se oli Vapahtajan ääni. Silloin hänen täytyi sydämessään vastata: "Kyllä, Sinä olet tehnyt kaikki minun edestäni."
"Miksi sinä et voi todistaa siitä? puhui sisäinen ääni edelleen.
"Luulen, että voin siitä jotakin sanoa", päätti nuori sananjulistaja.





Rohkeus ja ilo täyttivät hänen sydämensä, kun hän kääntyitakaisin saarnapönttöön ja alkoi puhua:



"Ystävät, te näette etten osaa saarnata, mutta minä rakastan kuitenkin Jeesusta Kristusta. Te tiedätte kuinka suuren muutoksen Hän on saanut aikaan elämässäni, kun Hän on kutsunut minut pimeydestä valkeuteensa. Ja vaikka minä en osaakkaas saarnata, täytyy minun kuitenkin julistaa Jeesuksen Kristuksen jaloja tekoja. Hän on antanut kaikki minun syntini anteeksi ja uuden sisällön koko elämääni"....






Tilaisuuden jälkeen eräs nuori mies tuli puhujan luokse ja sanoi: "Voisitteko rukoilla puolestani. Minäkin haluaisin löytää Hänet, jonka te olette löytänyt."





Tästä nuoresta sananjulistajasta tuli Jumalan mies, jonka julistuksen ytimenä on aina ollut Jeesuksen rakkaus syntisiä kohtaan.
Olkaamme mekin aina valmiita tekemään selkoa Jumaan ihmeelisistä teoista ja Hänen johdatuksestansa meidän elämässämme.
Henkilökohtainen todistuksemme on usein tehokkaampi kuin hyvin vamistetu saarna.





Tämäkin kertomus mukaeltu Ensio Lehtosen hyvistä kirjoituksista.






- - -





- Mutta te olette valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja, joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa." 1. Piet. 2:9