Monta armoa

Eräänä päivänä luin Ensio Lehtoselta tekstin, jossa hän kertoi, kuinka hänen lapsensa leikkivät ruutuhyppelyä. Niinkuin varmaan monet meistäkin lapsena.
Se oli ainakin ennen joka keväinen ilonaihe, että pääsi jo ulkona hyppäämään ruutua, ehkä jopa tennarit jalassa :)




Mutta jatketaan tekstiä: Kiviä heittämällä ja hyppäämällä yritetään päästä ruudusta ruutuun. Mutta jos astuu viivalle tai kivi menee sille, joutuu pois pelistä. Pienet ovat taitamattomia. Heidän viivansa särkyvät yhä uudelleen eikä heidän pelistään tahdo taitavamman pelaajan kanssa tulla yhtään mitään...

- Anna mulle monta armoa, pyyteli kerran pikkuinen pelaaja etevältä toveriltaan.

Hän sai monta armoa ja peli voi jatkua.





Armo on meille käsittämätön ja vieras asia, niin kauan kuin meillä on jäljellä omia mahdollisuuksia. Jos vielä jaksamme tehdä yhä uusia lupauksia ja hyviä päätöksiä, jos meillä on vielä joitakin omia ansioita ja hyviä tekoja, emme osaa ottaa vastaan Jumalan armoa.
Vain ansiottomalle kelpaa armo.





Antakoon Jumala meille ansiottoman siunauksen. Näyttäköön Hän meille syntisyytemme ja oman mahdottomuutemme.





Tällä alimmalla askelmalla kirkastuu meille Jumalan armo, ja armahtavan Isän rakkaus. Isä ei olekaan vihainen, Isä rakastaa. Isä antaa monta armoa Jeesuksen ansion tähden.





"Hänen täyteydestään me kaikki olemme saaneet osamme, ja armoa armon lisäksi, sillä laki on annettu Mooseksen kautta, armo ja totuus ovat tulleet Jeesuksen Kristuksen kautta." Joh.1: 16-17 Raamattu kansalle-käännös.

Elämän portti

Ensio Lehtoselta kirjasta "Ristin sana" lainaan tähän omin sanoin kertomusta Kiinasta.





Kiinalainen hengellinen taiteilija oli maalannut kuvan , joka esittää entistä pimeää elämää ja uutta valoisaa elämää, jota erottaa toisistaan korkea ja ylittämätön muuri. Hän on kuvaillut muurissa olevan ristin muotoisen aukon, joka ei kuitenkaan ole läpinäkyvä, vaan ihan kuin kiinteää ainetta, kuin tiheää sumua, jonka läpi voi kuitenkin kulkea. Kiinalainen mies vanhan ajan palmikkoineen on juuri kulkemassa ristin kautta uuteen elämään.





Kertomuksessa kuvaltiin se niin elävästi, että näin tämän kuvan mielessäni ja ajattelin, että yritän piirtää sen. Tässä olisi vaan kaivattu vähän
parempia piirustustaitoja :)













Ensio Lehtonen kirjoittaa, että harvoilla on tällainen näkemys rististä. Me joko hengellistämme ristin jonkinlaiseksi aatteelliseksi tunnusmerkiksi tai aineellistamme sen katollisten tavoinkäsintehdyksi puuristiksi. Kummassakin tapauksessa olemme erehtyneet ristin todellisesta olemuksesta.
Risti on "ainetta" johon pääsee todella sisälle. Ja se on voimaa, joka uudistaa niin pakanan kuin kristitynkin.
Astutaan siis sisälle ristiin ja sen voimaan yhä uudelleen tai ensimmäistä kertaa!





Raamattu sanoo : "Sana rististä on hullutus niille, jotka kadotukseen joutuvat, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima." 1.Kor. 1:18




Siunausta elämääsi ja viikonloppuusi <3

Mieletön pelastuskeino

Ensio Lehtonen kertoi sisaruksista, joista Veikko sai syntymäpäivälahjaksi komean purjeveneen. Se oli täydellinen merenkyntäjä pieniä yksityiskohtia myöten. Lapsia kiinnostivat erityisesti pikkuiset pelastusrenkaat. Heille oli selostettava niiden merkitys. Hartaasti he kuuntelivat kun heille selitettiin, kuinka hukkuva voi pelastua tarttumalla pelastusrenkaaseen, joka hänelle heitetään.
Hetken mietittyään sanoi Sisko: - Se on raudasta!


Hän ajatteli, että pelastusrenkaan täytyi olla rautainen, todella vahva ja luja kestääkseen hukkuvan painon. Hän ei ymmärtänyt, että juuri kevyenä ja heikkona renkaassa oli pelastava voima, painava rautarengas olisi vetänyt pelastettavankin syvyyteen.



Jos Siskon oli vaikea sitä käsittää, että heikko ja mitätön kykenee pelastamaan , niin vaikea meidänkin on käsittää, että vanha ja monien halveksima risti meidät pelastaa. Jos se olisi "rautaa", jotakin hyvin kouriintuntuvaa, järjellä käsitettävää, niin mekin uskoisimme ristin salaisuuteen, mutta nyt emme voi. Näin moni miettii.
Mutta meidän on tyydyttävä Jumalan pelastuskeinoon. Me kunnioitamme Jumalaa tarttumalla siihen pelastusrenkaaseen, jonka Hän on meille armossaan heittänyt, vaikka se on järjellemme käsittämätöntä ja toveriemme mielestä hullutusta. Meille , jotka uskomme, se on loppujen lopuksi Jumalan voima ja ihmeellinen pelastuksen pyhä väline.






- - -





1.Kor.1:27 Mikä maailman mielestä on hullutusta, sen Jumala valitsi saattaakseen viisaat häpeään. Mikä maailman mielestä on heikkoa, sen Jumala valitsi, saattaakseen voimakkaat häpeään. (Raamattu kansalle).

Maksettu hinta

Lyhennelmä Ensio Lehtosen kirjoituksesta:


Jeesuksen Kristuksen veri, joka on ristillä vuotanut, on se sovitushinta joka meistä on maksettu ja kuitattu.
Tähän kuittaukseen Luther joutui usein palaamaan, kun sielunvihollinen häntä syytti. Hän kirjoitti paperille kaikki syntinsä, joista "vihollinen" ja omatunto häntä syyttivät ja kirjoitti niiden päälle: "Jeesuksen Kristuksen , Jumalan pojan veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä." Se oli kuittaus.
Silloin sielunvhollisen oli väistyttävä, ja Luther sai jälleen olla vapaa ja iloita Kristuksen veren ansiosta.




Risti on se taivaallisen pankin maanpäällä oleva haarakonttori, jossa voimme syntivelkamme selvittää Kristuksen verellä, joka on ainoa taivaassakin arvossa oleva valuutta.
Siellä vararikkoisenkin ihmispoloisen asiat selvivät, sillä pankinjohtajana on vanhin veljemme. Käydään uskalluksella Hänen luokseen.





- - -







- Ette ole millään katoavaisella, ette hopealla ettekä kullalla lunastetut turhasta, isiltä peritystä vaelluksestanne, vaan Kristuksen kalliilla verellä...
1.Piet. 18-19

Meidän sijastamme

Ensio Lehtoselta:






Kun saarnaaja kysyi nuorelta mieheltä milloin tämä on oppinut ymmärtämään, että Jeesus on kuollut hänen puolestaan, mies vastasi: "Silloin kun äitiä pisti mehiläinen."


- Kerro minulle, mitä sillä tarkoitat?



- Kyllä. Äitini kertoi usein minulle ollessani lapsi, mitä Jeesus oli tehnyt puolestani, mutta en voinut ymmärtää asiaa. Mutta eränä kesäiltana leikin kotimme oven lähistöllä. Äkkiä siihen tuli vihainen mehiläinen, joka suristen lenteli ympärilläni. Pelkäsin ja koetin pari kertaa hosua sitä pois, mutta se vain läheni lähenemistään.
Vihdoin juoksin epätoivoisena äitini luo ja piilouduin hänen esiliinansa alle. Äitiä huvitti pelkoni, mutta hellästi hän pani kätensä esiliinalle ollakseen varma siitä, että olin turvassa.
Tuskin hän oli näin tehnyt kun mehiläinen istui hänen paljaalle käsivarrelleen ja pisti häntä syvään. Pistos sattui kipesti ja äitini säpsähti, mutta hän sanoi minulle: "Nyt saat tulla esille, sillä mehiläinen on pistänyt äitiä sinun sijastasi. Se ei voi enää sinua pistää, koska sillä on vain yksi pistin."



Pahoillani siitä, että pistos oli osunut äitiini, tulin esille. Silloin äiti selitti minulle, että tässä oli esimerkki siitä, kuinka Jeesus antoi synnin käärmeen pistää itseään pelastaakseen minut ja kuinka Hän kuoli siitä pistoksesta.





Kuinka turvallista onkaan jäädä Vapahtajan armohelmaan, tietäessämme, ettei yksikään synnin käärmeen kuolettava pistos satu meihin, jotka olemme Kristuksessa. Jeesukseen se on sattunut. Se todistaa Hänen haavoistaan vuotanut veri.







- - -





- Rangaistus oli Hänen päällänsä, että meillä rauha olisi, ja hänen haavainsa kautta me olemme paratut. - Jes. 53:5

Katuva saa synnit anteeksi

Ensio Lehtonen kertoo:





Milloin vain tapaankin ystäväni varatuomarin, muistan hänen kertomuksensa lapsuutensa päiviltä, joka sattuvalla tavalla kuvastaa Jumalan vanhurskautta.



Hän oli kertonut, että ollessaan lapsi, hän oli ollut yksin kotona, kun äiti oli käymässä kaupassa ja isommat sisarukset olivat ulkona pihalla. Aikansa kuluksi hän oli alkanut piirrellä seiniin hevosia, ukkoja ja taloja.
Kun sisaret tulivat sisälle he kauhistuivat: - Nyt saat varmasti selkääsi kun olet piirtänyt tapetteihin tuollaisia.


Poika, Armas nimeltään, seisoi pelästyneenä piirrostensa äärellä ja katseli ikkunasta näkyykö äitiä. Sieltä äiti jo tulikin ja huomasi yhdellä vilkaisulla mitä oli tapahtunut. Hän näki myös syyllisen joka hiljaa ja pää painettuna odotti ansaisemaansa rangaistusta.
Äiti tuli ja kosketti häntä, mutta ei tukistanutkaan vaan silitti hellästi. Sitten äiti otti syliinsä vapisevan pojan, joka purskahti itkuun, tyynnytti pienokaista ja sanoi rohkaisevasti:
- Älä itke, äiti pyyhkii kyllä kaiken pois.





Juuri niin tekee Vapahtaja. Jokainen joka tunnustaa syyllisyytensä Jumalan edessä eikä enää puolusta itseään, saa kokea armahduksen. Näin tapahtui minulle kerran. Ja yhä uudelleenkin. Näin on varmaan tapahtunut sinullekin.






- - -





- Jos me tunnustamme syntimme, on Hän uskollinen ja vanhurskas , niin että Hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.
1. Joh. 1:9





- - -











Omakohtaisesti tuli mieleen tuosta lapsuusmuisto:

Äiti ja isäpuoli olivat menneet hakemaan roskapuuta isäpuolen metsä-työmaalta ja minä olin yksin kotona. Kuinka ollakkaan minä rupesin aikani kuluksi viiltelemään jollakin amarylliksen (ritarinkukan) pitkiä lehtiä. Kai se oli jotenkin mielenkiintoista katsoa kuin ne menivät suikaleiksi... Olin varmaan joku 6-vuotias...
Kun "huomasin" mitä olin tehnyt, rikkonut äidin kukan, tuli tietysti pelko, että saan varmaan selkääni tai ainakin tukkapöllyä.
Muistelen, että kun äiti tuli sisään, juoksin hänen luokseen ja sanoin "anteeksi, anteeksi".. ja äiti taisi kysyä : "Mitä olet tehnyt?"
Ja minä näytin äidille leikkelemääni kukkaa. Ehkä anteeksipyyntöni vaikutti niin, etten saanutkaan mitään rangaistusta siitä, vaan armo kävi oikeudesta.




(Minä olin vielä sitä sukupolvea joka sai tosiaan vitsaa ja tukkapöllyä ja monesti sain piiskaa niin kauan kuin pyysin anteeksi...joka minusta oli tosi vaikeaa, nimittäin anteeksi pyyntö... Helpommalla olisi päässyt jos olisi pyytänyt heti anteeksi, mutta minä olin itsepäinen luonne.)

Veren merkitys

Ensio Lehtosen esipuhe huhtikuulle:


"Raamatun alussa kerrotaan lampaasta, joka oli teurastettava, ennenkuin langennut ihminen saattoi tehdä sen nahasta itsellensä puvun. Raamatun lopussa kerrotaan lampaasta, Jumalan Karitsasta, joka oli teurastettu, että Hän saattaisi kaikki langenneet lapset takaisin paratiisiin verensä kautta vanhurskautensa pukuun puettuina.


Raamatun alussa puhutaan paimenesta, joka uhrasi Jumalalle lampaan, ja maamiehestä, joka kantoi Jumalan eteen omien kättensä tekoja. Maamiehen uhri ei aukaissut tietä Jumalan yhteyteen. Mutta verinen uhrilammas yhdisti Jumalan ja ihmisen alttarin äärellä.












Näin on jo Raamatun alkulehdellä osoitettu pelastuksen tie. Se ei ole ihmisen tekojen tie, vaan verellä viitoitettu tie. Kuinka ihmeellistä onkaan nähdä, että veri on Raamatussa alku ja loppu. Alussa on veri ja lopussa on veri.
Ilman veren vuodatusta ei tapahdu mitän anteeksiantamusta, vakuuttaa Raamattu.
Ilman verta ei synny uutta, sillä ihmisen sielu on veressä, opettaa Raamattu. Uuden ihmisen elävä henki syntyy Jeesuksen verestä.




Veri näyttelee keskeistä osaa Jumalan pelastushistoriassa. Vanhan Liiton esikuvallisten uhrien ja uhrieläinten veri viittaa Jumalan Karitsan uhrikuolemaan. Jeesus Kristus sai aikaan oman verensä kautta iankaikkisen lunastuksen.
Jeesuksen veri on ainoa pelastuksen väline. Ei yksikään pääse ilman veren puhdistusta Karitsan häaterialle.




Jeesuksen veressä meillä on avoin lähde kaikkea syntiä ja saastaisuutta vastaan. Veri ei ole kaukana yhdestäkään katuvasta syntisestä. Jokainen joka syntinsä tunnustaa, saa myös kokea puhdistuksen ja uudistuksen Jeesuksen veressä.
Veren suurta ja keskeistä merkitystä me emme täysin tajua. Mutta me voimme kiittää siitä ja aloittaa Karitsan virren veisaamisen jo täällä alhalla ja jatkaa sitä iäti taivaassa.




- - -




Lauluryhmämme erässä laulussa sanotaan:



" Sun veres voima avun parhaan antaa,
kun louhikot ja piikit haavoittaa.
Sun veres voima kotiin asti kantaa,
kunnes jo aukee kirkkauden maa.

Sun veres voima Hengen virrat avaa,
ne siunausta sielulleni tuo.
Mä tahdon kaiken Hengen johtoon antaa
ja päästä kerran kotiin Herran luo."