Tunteista

Palasia tämän päivän sanasta
Jumala puhuu kirjasta:






"Herra, Sinä olet läsnä. Anna meidän tuntea läheisyytesi."



Tässä olen. Sinä et tarvitse niin paljon tunteita. Epäuskoisen silmien edessä on verho. Uskovan silmien edessä on verho vain vähän aikaa, sillä kirkas ylösnousemus seuraa...
Mitä sillä on väliä, miltä sinusta tuntuu. Ainoastaan se merkitsee jotain , mitä Herra on, oli, ja on sinulle oleva - ylösnoussut Herra. Tunne läsnäolostani riippuu monista ohimenevistä tekijöistä - olosuhteiden vaihdoksista.


Minuun eivät olohuhteet vaikuta. Pidän antamani lupauksen. Tässä olen, yhtä kanssasi; olemme ystäviä."

Jumalan adventtiaikaa

Tämän päivän tekstiä Hilja Aaaltosen Päivähartauskirjasta:




Ihmisinä, joiden synnit on annettu anteeksi ja joiden nimet ovat elämän kirjassa, meidän ei tarvitse pelätä. Mehän elämme ajassa, josta Jeesus sanoi kerran: "Nostakaa päänne. Teidän lunastuksenne hetki on lähellä." Jumalan ihmisellä on ihana adventtiaika. Kuljemme pimeydessä sellaista joulua kohden, jolloin uskovaisen sydän saa täyttyä taivaallisella ilolla, riemulla, kirkkaudella ja kiitoksella. On ihanaa olla nyt Jumalan lapsi ja armosta autuas.
Onnellinen se, jonka synnit on anteeksi annettu ja jonka nimi on elämänkirjassa.


Minne tämän päivän ihminen menee, kun kaikki järkkyy?
Mutta Jumalan oma, jonka talletukset ovat Hänen pankissaan taivaallisessa kultakannassa, tietää olevansa turvassa. Se, jolla on ihanat kiinteistöt Jumalan valtakunnassa, tietää, että vaikka miten kävisi, hän on täällä vieraassa maassa outo ja muukalainen. Hän menee kotiin, kun täällä käy niin ahtaaksi, että Herra näkee: Jumalan kansa ei pääse tekemään matkaa tässä ajassa. Meitä ei jätetä uupumaan, vaan Hän vie meidät kasvojensa loisteeseen."




Ole ystäväni siunattu tänäänkin, vaikeuksien keskelläkin odota Herraa, Hän on sinun toivosi ja apusi!

Hyvää adventtia!

"Iloitse suuresti, tytär Siion, huuda riemusta tytär Jerusalem. Katso kuninkaasi tulee sinun luoksesi! Hän on vanhurskas, hän pelastaa, hän on nöyrä, hän ratsastaa aasilla, aasintamman varsalla."





Joulukuun ensimmäisenä Jumala puhuu-kirjasta:





"Olen vierelläsi. Ihminen, Jeesus, ymmärtää heikkoutesi, näkee kamppailusi ja voittosi. Muista , että olen heikkojen ystävä ja että ruokin alttiisti nälkäiset. Opetan seuraajilleni vastuuta kaikista, en vain läheisistä ihmisistä, vaan suurista kansanjoukoista.

"Herra, laske kansa luotasi, että he menisivät kyliin ostamaan itsellensä ruokaa" sanoivat opetuslapset. Ei heillä ollut sääliä uupuneita, nääntyneitä miehiä, naisia ja lapsia kohtaan. Mutta Herra opetti, että Jumalan sääliin sisältyy vastuu. "Antakaa te heille syödä." Hän opetti, että sääli joka ei riennä avuksi hätään, on arvoton.

"Antakaa te heille syödä." Mihin suuntautuu myötätuntosi, sinne mene sinäkin, mikäli mahdollista. Muista tämä, kun ajattelet omia tarpeitasi. Odota minulta tällä hetkellä samaa asennetta

Palvelija ei ole parempi isäntäänsä, etenkään hengellisissä mittasuhteissa. Minkä opetan seuraajilleni, sen myös itse teen. Sinä, joka olet uupunut ja jolla on hätä, tiedä että Herra täyttää tarpeesi, ei vastahakoisesti vaan täysin mitoin."




Monessa asiassa me tunnemme heikkoutemme ja huonoutemme...ei meistä ole...ellei Jumala armossaan meitä virvoita, uudista päivä päivältä Hänen tahtonsa mukaan.



Tähän loppuun pari säkeistöä Hilja Aaltosen runosta:



Vahakynttilä vain olen akkunalaudalla ajan,
vain hetkisen tuikkii liekkini yössä maan.
Vahakynttilä palaa ahnaasti ohi rajan,
sydän karrelle hiipuu,painuu sammumaan.
Sitä kysyn: "Miks Herrani sytytät mun´,
kun tukkiessakin epäonnistun?"


Valuvikako on, kun ei liekkini tasaisesti
pala päivästä päivään ja kirkkaasti lämmittäin?
Valuvikako on kun en sula mä hiljaisesti,
vain anteeksi antain ja toisia ymmärtäin
kulu akkunalaudalla, vartiopaikallas?
Isä, tunnetko mun, olen vahakynttilä vain?




Siunattua adventtia jokaiselle lukijalle <3