Rukousta ja rauhaa

Tälle päivälle pätkä Jumala puhuu-kirjasta:




"Varaa aikaa rukoukseen. Varaa enemmän aikaa edessäni viipymiseen. Vain sillä tavalla edistyt. Käsitä, että Hengen äänen kuuleminen on suurempaa kuin koko maailman melun kuuleminen. Minä olen kanssasi. Tyydy siihen, ja vielä enemmän: täyttäköön se sinut ihastuksella.
Älä aina pyri siihen, että kuulisit ääneni. Etsi hiljaisuutta, jossa vallitseen hengen ymmärrys välillämme. Älä pelkää. Kaikki on hyvin. Mietiskele paljon sitä, mitä Herra on tehnyt kuin myös sitä mitä Hän on sanonut."




Herran antamaa rauhaa tällekin päivälle!

Luotetaan Jumalaan ja rukousvastaus :)

Tänään luin Jumala puhuu-kirjasta siitä, kuinka tärkeätä meidän on viipyä Jumalan edessä, mieluiten aamuisin, lukemalla sanaa ja "tankkaamalla" itsellemme sitä päivän varalle.




Siinä sanottiin:

"Voit tehdä vain yhden. Yhdistä elämäsi Jumalan voimaan luottautumalla Hänen varaansa, joka on tehnyt kaiken puolestasi ja joka tekee yhä työtä sinussa. Silloin pidän huolen siitä, että elämäsi ja asiasi juontuvat oikeaan uomaan oikeassa järjestyksessä yhtä järkähtämättömästi kuin aurinko nousee aamuisin.
Jumalan korvaa ei tavoita niinkän kiihkeä anominen , vaan vaikeuden ja huolen hiljaa uskominen Jumalan käsiin. Luota siis äläkä pelkää..."





Tähän voisin kertoa yhden kokemuksen vähän aikaa sitten:


"Niinkuin muistatte, olen sanonut, että mulle on jäänyt "painolastia" siitä ensimmäisen avioliiton aikaisesta väkivallasta ja väkivallan uhasta, pelossa elämisestä, niin että sen myötä olen tuntenut aina itseni arvottomaksi... yms. Ja joskus ne muistot nousevat niin pintaan, että tunnen ettei minusta ole mihinkään, että miksi minä olen tällainen enkä pääse niistä muistoista rauhaan. Miksi pelkään ja jännitän valmiiksi kaikkea, ajatellen että mitä siitä tulee...enkä osaa uskoa hyvään.



Olen puhunut asiasta joidenkin ystävien kanssa ja sanonut, että minun pitäisi päästä johonkin terapiaan käsittelemään näitä asioita,(vaikka itse totesinkin, että se taitaa olla jo myöhäistä, kun olen jo yli kuudenkymmenen).
"Siskot" kuitenkin tarttuivat tuohon asiaan ja rupesivat miettimään asiaa, miten se järjestyisi... Heillä kun oli tietoa ja tuttavuutta parin uskovan sielunhoito-terapeutin kanssa.




No,asia jäi silleen, mutta eräänä aamuna minulla oli kotona ahdistava olo ja tuli sellainen olo, että nyt on "pakko, pakko" soittaa aikaa psykiatriselle sairaanhoitajalle, että pääsisi juttelemaan sinne. Ihmettelin miten yht äkkiä tuli sellainen vimma...se tuntui omituiselta. Ihan kuin se ei olisi Jumalasta.




Ajattelin kuitenkin, että mieluummin menisin uskovalle terapeutille, jollaisista "siskot" olivat puhuneet.
Rukoilin siinä, että Herra antaisi minulle rauhan siinä asiassa odottaa jos ensin järjestyisi aika uskovalle terapeutille. Sainkin siinä asiassa rauhan ja parin päivän päästä ystävältä tuli viesti, että eräs uskova terapeutti on luvannut ottaa minut "ylimääräiseksi" asiakkaaksi ja vieläpä nimelliseen hintaan!!




Waude!! Kiitos Herralle! Hänelle ei ole mikään mahdotonta. Tällä viikolla menen ensimmäisen kerran sinne keskustelemaan. Yhtään en tiedä montako kertaa tai muutakaan asiasta, mutta kun Herra sen on järjestänyt ystävien kautta, niin onhan se mahtavaa :)




"Herra siunatkoon meitä ja varjelkoon meitä.
Herra kirkastakoon kasvonsa meille ja olkoon meille armollinen.
Herra kääntäköön kasvonsa meidän puoleemme
ja antakoon meille rauhan!
Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Amen."

Jätä huolet Hänelle, joka jaksaa ne kantaa

Hyvää ystävänpäivää <3 Päivän sanaa tälle päivälle Jumala puhuu-kirjasta: "Mahdatko käsittää, että olisit murtunut huoltesi painon alla ilman näitä virvoituksen aikoja edessäni. Ei riitä vain se, mitä Herra sanoo, vaan tarvitaan Herra itse. Ei riitä vain sanojeni kuuleminen, vaan tarvitaan viipymistä kasvojeni edessä. Mahdatko käsittää miten tämä vahvistaa ja parantaa. Sellainen tieto on ihmisymmärrystä syvempi. Tämä sairas maailmaparka paranisi, jos jokainen sielu tai jokainen ihmisryhmä viipyisi päivittäin odottaen kasvojeni edessä. Muista aina ylläpitää näitä hetkiä, jolloin erotat aikaa Herraa varten. Silloin saat vähitellen muuttua hengen, sielun ja ruumiin puolesta Kristuksen kuvan kaltaiseksi. Silloin kaiki jotka joutuvat kosketuksiin kanssasi, joutuvat tämän kosketuksen kautta Herraa lähelle, ja näin vaikutus vähitellen leviää eteenpäin."






Herra kanssasi tänäänkin!

Lähellä maalia!

Hyvä teksti Jumala puhuu-kirjassa tälle päivälle.





Lähellä päämaalia



"Kilpailussa ei alku ole kaikkein vaikeinta, ei edes pitkän taipaleen taittaminen. Vasta silloin kun maali on näkyvissä, sydän ja hermot ja rohkeus ja lihakset rasittuvat äärimmilleen, ja niiltä vaaditaan melkein enemmän kuin ihminen jaksaa kestää.


Nyt kun maali on näkyvissäsi,huuda viimeisiä kertoja puoleeni. Etkö huomaa viime päivien aikaisten hermojen ja sydämen koetuksesta, että kilvoittelusi on kohta lopussa. Rohkeutta siis. Kuule sanaani, joka antaa rohkeutta. Muista, että olen rinnallasi innostamassa sinua voittoon. Tiedä, että voitto on sinun, sillä onhan Kristus tähtesi voittanut maailman.


Taivaan kirjoissa kaikkein murheellisinta luettavaa on kertomus monista, jotka kilpailivat hyvin, kilpailivat rohkein sydämin, kunnes pääsivät maalin lähelle, voiton tuntumaan, mutta joiden rohkeus petti juuri silloin. Koko taivaan joukko olisi tahtonut huutaa, että päämaali on lähellä, ja innoittaa heitä loppukiriin, mutta he keskeyttivät. He eivät saaneet tietää, ennenkuin viimeisenä päivänä, miten lähellä voittoa he olivat.


Kunpa he olisivat kuunnelleet Minua hiljaisuudessa ja ammentaneet voimaa Golgatan voitostani. Silloin he olisivat saaneet tietää lähestyvästä päämäärästä. Tarvitaan kuuleva korva, joka erottaa Pyhän Hengen hiljaisen äänen."





Minun tuli mieleen, että olkaamme kestäviä rukouksessa ja anomisessa, sillä ajan tullen saamme niittää, ellemme väsy, niinkuin Raamattukin sanoo. Vaikka tilanne näyttäisi ihmissilmin kuinka toivottomalta, niin Jumalalla on vastaus kaikkeen!



Siunausta sinulle tänäänkin <3 Olet rakastettu Herran sydämellä!

Valoa edessä

Eilen oli niin hyvä teksti Jumala puhuu-kirjassa, että laitan sen tänään. Sen otsikko oli tuo Valoa edessä.





Ole luottavainen, älä pelkää. Elämä on ihmeitä täynnä. Katso luottavaisen lapsen lailla kaikkeen, mitä teen hyväksesi. Älä pelkää. Vain muutama askel vielä, ja voimani tulee ilmi. Nyt vaellat pimeässä tunnelissa, mutta pian saat olla valona opastamassa niitä, jotka ovat peloissaan.
Kärsimyshuutosi ovat kantautuneet Jumalan korviin - taivaallisen Isäsi kuuluviin. Kun Jumala kuulee, se merkitsee myös vastausta. Vain sydämen huuto Jumalan voiman puoleen, luottavainen huuto, ja Jumalan korva kuulee aina.

Muista vapiseva sydän, että kun Jumala kuulee, se merkitsee vastausta. Rukouksiisi - niitähän on ollut niin paljon - vastataan.



Siunattua päivää ja viikonloppua!

Muistelua

Helmikuun 6. (Nuorimman muruseni 23-vuotispäivä).



Tänään tuli muistot mieleen tuon tytön syntymäpäivän takia, millaista oli 23 vuotta sitten... ensimmäinen avioliitto oli jo aika loppumetreillä, kun pikkuinen tyttö syntyi. Minua oltiin pahoinpidelty odotusaikanakin, ja olin jo miettinyt oman asunnon etsimistä. Ajattelin taas sitä sairaalassa, kun isompia lapsia tuli minua katsomaan, ja eräs lapsista kertoi minulle itku silmässä, miten mies oli humalassa huutaen komentanut hänet laittamaan ruokaa.




Voi Herra...huokasin itsekseni, auta meitä! Miten voisin pienen vauvan kanssa mennä sinne... Päivän sana-kirjassa oli silloin sana: "Löytäähän lintunen majan ja pääskynen pesän, johon se poikasensa laskee..." Otin sen kirjaimellisesti Jumalan vastauksena.





Palasin kotiin vauvan kanssa, ja vielä meni aikaa, kun oma vuokra-asunto toteutui. Tyttö oli silloin 10 kuukautta. Sen jälkeen luin tuon saman sanan Raamatusta, ja siinä lukikin nyt näin: "Löysihän lintunen majan ja pääskynen pesän, johon poikasensa laskee"... Valtava kiitollisuus tulvahti sisimpääni, vaikka ei elämä aina helppoa ollutkaan neljän lapsen yksinhuoltajana (Esikoinen oli muuttanut jo pois kotoa, eli 4 oli kotona) ja alkuajat ex-mies vainosi minua puhelinsoitoilla ja oven takana käyden sekä joskus kaupungilla uhkaillen. Ja esimerkiksi potkaisi minua kaupungilla alaselkään.
Mutta kuitenkin minulla oli oma turvallinen koti!!!





Minun piti kirjoittaa ihan eri asiasta, mutta tuo tytön syntymäpäivä toi kaiken niin elävästi mieleen. Ihmettelen miten olen jaksanut tuon kaiken, nuorempana jaksaa, mutta kyllä se elämä varmaan on jälkensä jättänyt psyykeeni. Ja valitettavasti ehkä myös lasteni mieleen. Joskus tulee hirveät itsesyytökset, mutta kai se oli määrätty, että näille lapsille oli määrä syntyä,ja toivottavasti heidän elämänsä on parempaa. Jokaista lastani rakastan <3




Yritin, etsiä sitä Päivän sanan sivua, jonka otin silloin talteen 1996 kirjasta, se sivu on edelleen minulla jossain tallessa, mutta oli liian hyvässä tallessa! Mutta tosiaan siinä oli muodossa "Löytäähän lintunen..." eli niinkuin tulevassa muodossa...tai sitten Jumala vain näytti sen minulle siinä muodossa.

Huolenpitoa

Jumala puhuu kirjasta tälle päivälle:




"Vaella kanssani . Minä opetan sinua. Kuule puhettani. Käy jatkuvasti eteeni vastuksista ja esteistä huolimatta, huolimatta siitä, ettet päiväkausiin saata kuulla mitään, ja vaikka huomaat, että sydämeltä sydämelle ei sanota mitään.
Kun tätä jatkat ja kun teet tästä elämän tavan , Minä ilmaisen tahtoni sinulle monella ihmeellisellä tavalla. Saat entistä varmempaa tietoa nykyisistä ja tulevista. Mutta tämä tapahtuu edellytyksellä, että tulet säännöllisesti kasvojeni eteen.

Elämä on koulua. On monia opettajia. Kaikkien luokse en tule henkilökohtaisesti. Usko, että minä voin selvittää elämäsi ongelmat ja vaikeudet paremmin kuin kukaan muu."



Tuo sana sopii niin minullekin. Hän voi selvittää elämäni ongelmat paremmin kuin kukaan muu.





Itsellä kuitenkin kiitos Jumalalle, että pään mangneettikuva oli normaali, eli ei mitään huolestuttavaa :) Hän pitää huolta omista lampaistaan! Tällaisista reppanoistakin!

Hänen laitumensa lampaat

Tässä joku päivä kirjoitin siitä eräästä lempilaulustani... "olen lammas viluinen, ikävöin ääntä, ikävöin ääntä paimenen"...ja että ei olla vähään aikaan sitä laulettu seurakunnassa. Kuinkas ollakkaan, viimeksi sitä juuri laulettiinkin :)














"Hänen me olemme, hänen laitumensa lampaat", sanotaan jossain Raamatusssa. Piti oikein katsoa, oliko se noin...itseasiassa kohta on ilmeisesti Psalmi 100:3
"Hän on meidät tehnyt ja hänen me olemme, hänen laitumensa lampaat".















Olen aina tykännyt lampaista ja esim. kerännyt lammaskortteja. Ja monissa Jeesuksen puheissa lampaita ja ihmisiä verrataan toisiinsa.
Joh.10:14-15 sanoo: "Minä olen hyvä paimen. Minä tunnen omani ja minun omani tuntevat minut, niinkuin Isä tuntee minut ja minä tunnen Isän. Minä annan henkeni lampaiden edestä."






Ps.23:1-4 "Herra on minun paimeneni, ei minulta mitään puutu. Vihreille niityille hän vie minut lepäämään, tyynten vetten äärelle hän minut johdattaa. Hän virvoittaa minun sieluni ja johdattaa vanhurskauden teillä nimensä tähden. Vaikka minä vaeltaisin kuoleman varjon laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani. Sinun väkevä ätesi ja paimensauvasi lohduttavat minua".



Raamattu kansalle-käännös.





Ollaan tänäänkin Hyvän Paimenen hoidossa! (Kuvista ensimmäinen on taulu lapsuuskodistani, joka nyt on meillä makuuhuoneessa sänkyni lähellä. Lammaskuvat on joskus itse kuvattuja).