Ilon pisaroita

Jumala puhuu kirjasta taas:




"Tämä valmennuksen ja opetuksen kausi ei ole mennyt hukkaan. Painostuksen, alakuloisuuden, masentuneisuuden aika on muuttunut kirkkaudeksi.
Elämä on täynnä iloa ja riemua. Olen valmistanut eteesi ihanan pöydän, juhla-aterian.
Maljasi on todella ylitsevuotavainen ja voit koko sydämestäsi sanoa: "Sula hyvyys ja laupeus seuraavat minua kaiken elinaikani, ja minä saan asua Herran huoneessa päivieni loppuun asti."





Toivottavasti sinunkin elämässäsi voi tämä Herran sana toteutua!

Tälle päivälle

Jumala puhuu kirjasta tälle päivälle:




"Älä enää kanna epäonnistumisesi taakkaa. Käy eteenpäin uskossa. Olet saanut anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Pilvet hälvenevät, tie kirkastuu. Polun kivet vähenevät askel askeleelta. Juokse niin että saavutat päämaalin. Vähäisten tehtävien uskollinen suorittaminen painaa lopulta menestyksen kruunun päähäsi.




Kun Jeesus paransi sairaita. Hän ei nuhdellut heitä. Mies oli runnellut terveytensä syntiä tekemällä - Herra paransi hänet halvauksesta.
Lähteellä oleva nainen ei masentunut Jeesuksen sanoista: "Viisi miestä sinulla on ollut, ja se joka sinulla nyt on, ei ole sinun miehesi."
Aviorikoksesta tavatulle naiselle sanottiin: "En minäkään sinua tuomitse, mene äläkä enää syntiä tee". Hänen ei enää ksketty kantaa syyllisyyden tunnon raskasta taakkaa.





Muista, että nämä kolme pysyvät: usko, toivo ja rakkaus. Usko on asenteesi Herraan. Rakkaus on asenteesi kanssa ihmiseen. Yhtä tärkeä on toivo, joka on luottamus siihen, että menestyt."




Olkoon päiväsi siunattu!

Sanaa nykyajalta ja vuosien takaa

Tänään oli pienessä Päivän sanassa tekstinä:



"Kun otamme Jumalan kädestä hyvän, totta kai meidän on otettava myös paha." Job.2:10




sekä:




"Jeesus rukoili: Isä jos tahdot,ota minulta tämä malja pois. Mutta älköön toteutuko minun tahtoni, vaan sinun." Luuk.22:42





Jumala puhuu kirjassa tänään:




"Kun annan vihjeen, toimi. Kun et ole saanut selvää johdatusta, kulje hiljaa eteesi viitoittamaani velvollisuuden tietä.
Älä pelkää, älä hätäile, vaan tee uskollisesti päivittäinen työsi. Tämä uskon asenne saa palkkansa yhtä varmasti kuin toimiessasi silloin, kun annan selvän johdatuksen. Iloitse varmuuden tunteesta jonka olet saanut."










Tähän loppuun haluan laittaa vuodelta 1910 olevasta pikkuisesta "Muukalaisten lauluja"-vihkosesta, laulusta nro kolme, pari säettä. (Se on kirjoitettu vanhalla koukeroisella tekstillä, mutta onneksi sain siitä selvän. Vihko on sen verran huonossa kunnossa, että en viitsinyt ottaa siitä kuvaa. Vihko on löytynyt tästä talosta).




Jotenkin tämä laulu kosketti minua, varsinkin nämä ensimmäinen ja viimeinen säe.




"Aavoilla merten kun veljiäs kulkee
myrskyissä taistellen harhailee.
Väijyvät vaarat ne surmaankin sulkee
auttamaan riennä, min taidat se tee."



"Tee minkä taidat -
rukoillen heitä kantaos
myrskyjen tyyntäjän luo.
Johdata rauhan ja valkeuden teitä
kotiin mi iäisen valkaman suo."




Tuo teksti puhetteli minua, että tee se minkä pystyt ja osaat...enempää ei vaadita. Jos et milloin muuta voi, niin ainakin rukoilla. Itse olen rukoillut monta päivää nuoren pojan puolesta, joka on huumeiden yliannostuksen takia sairaalassa hyvin huonossa kunnossa. Hän on tuttavan pojan kaveri :(

Pysytään "Elämän leivän" lähellä

Katsoin Ensio Lehtosen Ristin sana-kirjasta, mitä siellä on täksi päiväksi evästä...ja kyllähän sieltä löytyi...nimenomaan eväästä, leivästä, on puhe.






Otsikkona oli . "Sanan ääressä joka päivä".





"Lapset juoksevat äidin luokse jonkin hetken päästä, kun tulee nälkä. Vaikka kolme tuntia sitten syötiin päivällinen, täytyy heidän taas tulla äidin luokse. Nukkumaan ei voi mennä nälkäisin vatsoin. Siksi on aina uudelleen tultava leipää saamaan. Ja vain silloin on hyvä olla.

Samoin on elämän leipä jatkuvaa Jeesuksen tykö tulemista. Emme voi sitä varastoida eväsreppuumme. Joka hetki on vain yhä tultava uudelleen. Usein me unohdamme sen. Luulemme, että riittää, kun sunnuntaisin harrastamme kristillisiä asioita. Voi, ei riitä!
Jos me tarvitsemme luonnollista leipää viisi kertaa päivässä, niin Taivaan Isän leipää, Jeesuksen tykö tulemista tarvitsemme vielä useammin.

Raamattu kertoo, että ensimmäinen seurakunta vietti Herran Ehtoollista joka päivä. Ja sen lisksi he olivat alati pyhäkössä rukoilemassa ja Sanaa kuulemassa.
Näin he söivät yhtäpäätä Elämän leipää. Ei ole ihme, että he olivat hengellisesti terveitä ja voimakkaita.

Jatkuva Jeesuksen tykö tuleminen ei merkitse sitä, että meidän pitää aina olla polvillamme tai lukea yhtä päätä Raamattua. Katua ja tietä kulkiessamme me voimme ajatella Jeesusta. Työtä tehdessämme voimme hyräillä hengellisiä lauluja. Kaikialla ja kaikissa tilanteissa me voimme rukoilla.
Juuri tällainen hiljainen kanssa kääyminen Jeesuksen kanssa on Hänen tykönsä tulemista. Se on salattua, mutta samalla niin todellista elämän leivän osallisuutta, joka tekee meistä vahvoja ja onnellisia Isän lapsia."



Ensio Lehtonen





Pysytään tänäänkin, ainakin mielessämme usein Jeesuksen luona, niin emme jää ilman ravintoa. "Minä olen elämän leipä". Johannes 6:34

Runo

Runoni vuodelta 2015, ehkä menneitä muistellen olen sen kirjoittanut... mutta Jumala on suurempi kuin meidän kipumme koskaan!




Elämän taisteluissa
murtui rikki ihminen.
Jäljet lyöntien sydämessä,
haavat kovien sanojen.

Ei yöstä päivää erottanut,
oli pelkkää pimeää.
Silmissä pelko ja hämmennys,
sielussa niin kipeää.

Sinä kärsineen kohtasit
tahdoit auttaa ja armahtaa.
Rikki menneen korjasit,
vai teitkö uudeksi kokonaan.

t. Sesse

Sanaa Herralta ja Hilja Aaltoselta

Hilja Aaltoselta taas lainaan päivän sanaa tällä päivälle:




"Kuuntele kun tuntematon laulaja laulaa eräässä tiensä pimeässä kohdassa."





"Syvyydestä minä huudan sinua, Herra. Herra, kuule minun ääneni. Tarkatkoot sinun korvasi minun rukoukseni ääntä.
Jos sinä, Herra, pidät mielessäsi synnit, Herra, kuka silloin kestää?
Mutta sinun tykönäsi on anteeksiantamus, että sinua peljättäisiin.
Minä odotan Herraa, minun sieluni odottaa, ja minä panen toivoni hänen sanaansa.
Minun sieluni odottaa Herraa hartaammin kuin vartijat aamua.
Pane toivosi Herraan, Israel. Sillä Herran tykönä on armo, runsas lunastus hänen tykönänsä.
Ja hän lunastaa Israelin kaikista sen synneistä.

Ps.130




Puhukoon tämä Raamatun sana meille tänään. Puhutelkoon se sisintämme, niin että saamme ravintoa tälle päivälle. Jokaiselle päivälle on oma manna-annoksensa.
Herran kaarneet ovat taas huolto lennolla. Kuuletko niiden siipien havinan?

Herran seurassa

Tänä aamuna kun katsoin toista päivän-teksti kirjaani eli Jumala puhuu-kirjaa, niin sieltä tuli eteeni teksti, joka ei ollut tälle päivälle, mutta joka sopii jokaiselle päivälle. Jaan sen teidän kanssanne.




Otsikko oli : Ota tämä päivä kanssani vastaan





"Herramme ja Jumalamme, tee meidät sellaisiksi kuin tahdot."




"Ensimmäiseksi ei ole olosuhteita muutettava, vaan sinä (minä) tarvitset muuttumista. Sen jälkeen olosuhteet muuttuvat luonnostaan. Koeta siis aina muuttua sellaiseksi kuin Herra sinut haluaa. Seuraa Hänen johdatustaan. Hän on ainoa oppaasi.
Yritä poistaa mielestäsi tulevaisuuden pelko. Älä katso taaksesi, vaan ota kukin päivä ongelmineen vastaan Minun kanssani. Etsi apuani ja johdatustani tehtäviisi. Älä katso taaksesi äläkä jätä huomiseksi sitä, mihin voit saada tänään johdatukseni."





- - -




Jotenkin tuo teksti kosketti minua siinä hetkessä ja aloin rukoilla. Ensin tavallisella suomella ja sitten pitkän aikaa kielillä puhuen...sain kielillä puhumisen armolahjan jo vuonna -90 tultuani uskoon, kun puolestani rukoiltiin sitä. Ja olen sitä käyttänyt välillä enemmän ja välillä vähemmän. Nyt oli taas kulunut aikaa viime kerrasta, siksi varmaan sitä puhetta riittikin niin pitkään. Sanoinkin miehelle, joka oli ollut ulkona, että minulla oli varmaan paljon asiaa Jumalalle :) Jotenkin kyllä koin, että olin sen tarpeessa ja se siunasi minua tänään ja antoi sellaista rauhaa sydämeen.




Kun eilenkin oli tullut sellaista ärtymystä miestäkin kohtaan eräästä asiasta, ja vähän masentuneella mielellä olin mennyt eilen illalla jo aikaisin nukkumaan. Ja Melatoniinin avulla nukuin. Tämä päivä on kuitenkin mennyt hyvin.




Kiitos Herralle! Hän siunatkoon sinuakin ja antakoon sinulle rauhan ja levon Hänessä <3

"Rauhan minä jätän teille"

Tämän päivän sana on Jumala puhuu-kirjasta:




"Oi Herra, me kiitämme Sinua suuresta rauhan lahjastasi."





"Tämän rauhan voi vain Herra antaa levottoman maailman, vaivan ja vaikeuden keskelle. "Koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta". Tämän rauhan omistaja on saanut valtakunnan leiman - Herran Jeesuksen Kristuksen merkin.

Kun opit tuntemaan tämän rauhan, opit myös tuntemaan oikeat arvot, Valtakunnan arvot, ja vertaamaan niitä tämän maailman tarjoamiin arvoihin.
Tämä rauha on levollista ja rakastavaa uskoa."





- - -



Itse ainakin kaipaan tuota Jumalan antamaa rauhaa sydämeeni, kun monesti kaikki pikku asiatkin vievät sen rauhan ja tekevät olon levottomaksi ja ärtyneeksi. Silloin meidän pitäisi muistaa mennä "rauhan lähteen" luo ja pyytää Häneltä: "Anna meille Sinun rauhasi!"

Minä ja varpunen

" Oi, jospa kuin lintunen päiväni vain
myös kiittäen alkaa mä voisin,
ja murheetta, vaikkakin puuttehissain
mä ain Isän hoidossa oisin.
Ei lapsensa tarvitse surra."


San. Sigismund Chr. Dick. Suom. Kauko Veikko Tamminen.




Tuo ihana laulun säe oli tänään Hilja Aaltosen päivähartauskirjassa.









(Tämän kuvan olen joskus liimannut vanhaan kalenteriini, ja kirjoitus on jostain laulun säkeestä).






Tässä lainausta Hiljalta:




"Avaa korvani kuulemaan, kun metsä laulaa ja humisee tummaa virttään. Puiden oksat ojentuvat tervehtiäkseen minua oikein kädestä pitäen. Kukat ja sammalmättäät kuiskaavat minulle: "Meidän on hyvä olla. Suuren talon suuri isäntä hoitaa meitä kädessään."



Jos kuulisin ja ymmärtäisin, eikö silloin huomisen musertava huoli putoaisi olaltani pois? Minäkin visertäisin omaa kiitosvirttäni kuin pieni lintu.



Jeesus vakuuttaa, että me olemme paljon varpusta kallisarvoisemmat, ja siitäkin Hän pitää huolen."

Kiireisen päivän ilta

Aamulla jo tiesin, että päivä tulee olemaan kiireinen...ensin mammografia, sitten töihin soppikselle, sen jälkeen poliisilaitokselle hoitamaan passi-asiaa, tytöltä hakemaan pyykkejä ja sitten kotiin, jonka jälkeen Kylätalolle valmistelemaan tilaisuutta. Ja kaiken lisäksi helle! Mutta hienosti meni kaikki, ja vielä kirjastossakin kerkisin poiketa ja istua kaupungissa puistonpenkillä varjossa odottamassa miestä näytelmästä. Kylätalo-tilaisuuskin meni hienosti ja sen jälkeen saatiin vielä ruuanjakelusta kaikenlaista hyvää ja terveellistä. On se Herra hyvä!!




Turhaan taas mietin etukäteen miten kaikki menee ja miten kovasti mua yskittää, saanko yöllä nukuttua yskän takia ym.ym. Voi ihmisparka, sanon itselleni näin jälkeen päin, miten et voi uskoa että Herra hoitaa asiat, varsinkin kun on Hänen hommistaan kyse...





Itseltä puuttuu uskoa! Täytyy vaan huokaista : "Herra, lisää meille uskoa!", niinkuin opetuslapsetkin huokasivat. (Luuk.17:5) Kyllä niin paljon on oppimista tällä uskon taipaleella.




Siunattua yötä ja huomispäivää sinulle joka tätä luet!

Jalanjälkiä

Tämän päivän sanassa Hilja Aaltonen miettii, että joka kulkee toisten jättämiä polkuja, ei jätä omia jälkiään.




"Eihän toisen taallaamaan tiehen jäisi mitään oman jalan puumerkkiä. Ei ilon eikä ahdistuksen kyynelten polttamaa jalanalaa. Eivätkö elämän tee rikkaaksi ne askeleet , joihin jalka on uskaltanut laskeutua monien sisäisten taisteluiden jälkeen. Juuri nuo aamuiset askeleet, jolloin raskaan valvotun yön jälkeen on sydämemme tyytynyt sanomaan: tämä on minun tieni.




Lähde tänään omaa tietäsi eteenpäin. Toisten astumista askelista joihinkin sopivat sinun jalkasi, mutta muuten saat tehdä omat jälkesi elämän puhtaalle pinnalle. Vain Kristus on valmis antamaan jalanjälkensä sinulle malliksi. Mutta vaikka niissä käyt, saat silti tehdä myös omaa matkaa. Hän ei pakota, Hän ei muuta meitä pois ihmisyydestämme. Hyvää matkaa sinulle tänän!"




Näin siis Hilja Aaltonen.

Sittenkin toivoa

Tänään kun luin pienestä Päivän sana-kirjasta tälle päivälle jakeet: "Herra sotii teidän puolestanne, te olkaa hiljaa!" 2. Moos.14.14. ja "Kaikissa näissä ahdingoissa meille antaa riemuvoiton hän joka on meitä rakastanut" Fil.2. 1-4, niin varsinkin tuo ensin mainittu jae oikein "hyppäsi silmille"...




...kun itse olen taas taistellut tämän introvertin luonteeni kanssa. Kun en pysty omaa luonnettani muuttamaan, ainakaan helpolla, ja koen itseni itsekkääksi, kun en suostu kaikkiin toisten ehdotuksiin. Vaikka Jumala (ja lapsuuden olosuhteet) on minut tällaiseksi luonut, tuntuu että aina kantaa huonoa omaatuntoa siitä, kun ei osaa olla toisenlainen...sosiaalinen,iloinen,kaikesta innostuva... vaan päinvastoin muutosvastainen, tulevaisuutta pelkäävä, yht´äkkisistä tilanteista ahdistuva. Tosin terapiasssa on sanottu, että ei omaa luonnetta tarvitse yrittää muuttaa, kun Jumala on sellaiseksi luonut.













Näitä olen miettinyt kun mies on noiden maahanmuuttajien kanssa paljon seurustellut, ja itse kun olen ollut flunssainen ym, niin en ole niin paljoa heidän kanssaan ollut, joten ovat jääneet vieraammiksi minulle. Nyt he jokatapauksessa joutuivat pois väliaikaisesta asunnostaan ja mies lupasi, että saavat tuoda tavaransa meidän autotalliin siksi aikaa kun saavat asunnon. Eilen toivat yhden farmariautollisen ja tänään vielä jotain lisää. Mieheni itse on näytelmissä. Pakko oli laittaa miehelle viesti, että "älä missään tapauksessa pyydä heitä meille asumaan..." kauhea ihminen olen, mutta en pystyisi olemaan jos koko ajan olisi vieraita ihmisiä pienissä tiloissa. "En, en" mies onneksi vastasi.






Hilja Aaltosen Päivähartaus-kirjassa sanottiin tälle päivälle näin:





Vanha pappi saarnasi: "Teidän edessänne seisoo heikko vaeltaja. Tulin kertomaan siitä suuresta ilosta ja Jumalan armon ihmeestä, että tämän heikon korren elämä on kätketty Kristuksen kautta Jumalaan. Tänään se on jo riemullinen ihme, miten onkaan sitten, kun katoava puetaan katoattomuuteen."

Saarna etenee Jumalan suuruuden ja uskollisuuden kirkkaalla ylistyksellä. Harmaantunut pää kumartuu. Käsi kohottaa Raamatun ylös, ja yli vanhan kirkon kantautuu kyynelin lausuttu kehoitus: "Pidä armosta kiinni kuin koira luusta".
Epäonnistunut kirkkovieras kokee , että hänelläkin on oikeus Jumalan matkaeväisiin, silloinkin kun hän tuntee olevansa kuin ontuva kerjäläinen suurella ovella."




Niin, ilman armoa ei meillä olisi mitään, ei toivoa...