Pysytään "Elämän leivän" lähellä

Katsoin Ensio Lehtosen Ristin sana-kirjasta, mitä siellä on täksi päiväksi evästä...ja kyllähän sieltä löytyi...nimenomaan eväästä, leivästä, on puhe.






Otsikkona oli . "Sanan ääressä joka päivä".





"Lapset juoksevat äidin luokse jonkin hetken päästä, kun tulee nälkä. Vaikka kolme tuntia sitten syötiin päivällinen, täytyy heidän taas tulla äidin luokse. Nukkumaan ei voi mennä nälkäisin vatsoin. Siksi on aina uudelleen tultava leipää saamaan. Ja vain silloin on hyvä olla.

Samoin on elämän leipä jatkuvaa Jeesuksen tykö tulemista. Emme voi sitä varastoida eväsreppuumme. Joka hetki on vain yhä tultava uudelleen. Usein me unohdamme sen. Luulemme, että riittää, kun sunnuntaisin harrastamme kristillisiä asioita. Voi, ei riitä!
Jos me tarvitsemme luonnollista leipää viisi kertaa päivässä, niin Taivaan Isän leipää, Jeesuksen tykö tulemista tarvitsemme vielä useammin.

Raamattu kertoo, että ensimmäinen seurakunta vietti Herran Ehtoollista joka päivä. Ja sen lisksi he olivat alati pyhäkössä rukoilemassa ja Sanaa kuulemassa.
Näin he söivät yhtäpäätä Elämän leipää. Ei ole ihme, että he olivat hengellisesti terveitä ja voimakkaita.

Jatkuva Jeesuksen tykö tuleminen ei merkitse sitä, että meidän pitää aina olla polvillamme tai lukea yhtä päätä Raamattua. Katua ja tietä kulkiessamme me voimme ajatella Jeesusta. Työtä tehdessämme voimme hyräillä hengellisiä lauluja. Kaikialla ja kaikissa tilanteissa me voimme rukoilla.
Juuri tällainen hiljainen kanssa kääyminen Jeesuksen kanssa on Hänen tykönsä tulemista. Se on salattua, mutta samalla niin todellista elämän leivän osallisuutta, joka tekee meistä vahvoja ja onnellisia Isän lapsia."



Ensio Lehtonen





Pysytään tänäänkin, ainakin mielessämme usein Jeesuksen luona, niin emme jää ilman ravintoa. "Minä olen elämän leipä". Johannes 6:34