Kunnia sille jolle se kuuluu!

Tänä aamuna herätessäni soi päässäni laulu:



"Kunnian annan sinulle Jeesus,
saat elämäni ja kiitoksein.
Kunnian annan sinulle Jeesus,
saat elämäni ja kiitoksein.
Kallehin Vapahtajani,
siunattu Lunastajani,
kuoleman löit mun puolestani,
saat elämäni ja kiitoksein!"




Kumpa muistaisimme aina antaa kiitoksemme Hänelle, joka on kuollut puolestamme, että me saisimme elää, kun annamme elämämme Hänelle ja Hänen käyttöönsä. Heikkoinakin saamme tulla, ja Hän antaa meille sen voiman mitä kunakin päivänä tarvitsemme.
Ei koskaan Hän jätä meitä yksin, jos vain haluamme Hänen lähellään olla ja pysyä. Siunattu Jeesus!

Rukous tulee kuulluksi

Niin ihania rohkaisevia kertomuksia Jumalan rukousvastauksista on ollut nyt tuossa Ensio Lehtosen kirjassa. Lisää niitä:




Eräässä kuusi lapsisessa perheessä mies ja vaimo valvoivat ja rukoilivat, rahat oli loppu ja ruokakin oli lopussa, kaikenlisäksi seuraavana päivänä olisi ollut maksettava iso velka korkoineen.
Aamuyöstä väsynyt vaimo oli nukahtanut. Mies oli ottanut Raamatun mukaansa ja lähtenyt ulos kävelemään ja rukoilemaan.



- Omaa syytänne, kun olette joutuneet ahtaalle, ilkkui paholainen ja hänen oma epäuskoinen sydämensä yhtyi siihen...
- Mutta onhan Jumalan kunnia kysymyksessä. Hänen lapsinaanhan olemme yrittäneet vaeltaa.



Mies aukaisi Raamattunsa ja hänen silmiinsä sattuivat sanat: Nuoret leijonat näkevät nälkää, mutta Herraa etsiväisiltä ei mitään hyvää puutu.
Oli kuin aurinko olisi noussut hänen sydämeensä, niinkuin se nyt luonnossakin nousi. Ja linnutkin lauloivat.
- Herra, Sinä voit ja tahdot auttaa!



Herran apu olikin lähempänä kuin hän voi aavistaakkaan. Kun hän palasi takaisin oli kotiportaille ilmestynyt suuri kori, jossa oli monenlaista ruokaa ja päällimmäisenä hänelle osoitettu kirje. Kirjeessä oli rahaa niin paljon, että hän sai velan maksetuksi ja vielä jäi rahaa ruokaankin.



- - -




Tämä selittämätön ihme sai selityksensä parikymmentä vuotta myöhemmin. Kodissa pidettiin seuroja. Siinä muisteltiin vanhaa "saituria", joka oli siirtynyt ajasta ikuisuuteen.
- Hän ei varmaan tehnyt omaisuudellaan yhtään hyvää tekoa,sanoi joku.
- Tekipä ainakin yhden, sanoi vanhus, joka oli ollut miehen talouden hoitajana. Parikymmentä vuotta sitten mies oli lähettänyt hänet yöllä viemään ruokakorin kirjeineen tämän talon portaille. Ei ollut saanut nukutuksi. Kun hän yritti sulkea silmänsä, niin hän oli nähnyt tämän talon perheen ja ääni oli sanonut: "sinun on autettava heitä, muuten he kuolevat nälkään". Hän kielsi minua kertomasta tästä kenellekkään hänen eläessään, muuten menettäisin paikkani.




Kyyneleet silmissä pastori sanoi, muistaessaan tuon ihmeellisen tapahtuman: "Rukouksia kuuleva Jumala on totuuden Jumala."


Me saamme rukoilla Jumalalta mahdottomiltakin tuntuvia asioita. Elävä Jumala rakastaa suuria rukouksia. Oman nimensä kunniaksi hän aikanaan vastaa meille.




Ps.28:6-8

- Kiitetty olkoon Herra, sillä hän on kuullut minun rukousteni äänen. Herra on minun voimani ja kilpeni, häneen minun sydämeni turvasi ja minä sain avun. Siitä minun sydämeni riemuitsee ja veisuullani minä häntä ylistän. Herra on kansansa väkevyys.

Myrskyssä

Tänä aamuna luin taas Ensio Lehtosta. Ja haluan kertoa kertomuksen teillekin.




Ensio oli isänsä kanssa laivassa, jota isä ohjasi. He olivat merellä Uudenkaupungin ulkopuolella. Oli kova myrsky. Talon korkuiset aallot vyöryivät laivan ylitse, vesi peitti ikkunat, niin että he olivat kuin veden sisällä.


Isä ohjasi laivaa ja Ensio seisoi vapisten hänen takanaan.
Yhtäkkiä isä sanoi: "Ensio, rukoile!" Se oli käsky ja hätähuuto, Ensio aavisti, että nyt on toivo mennyttä.
"Mitä minä rukoilen ?" hän kysyi hädissään. "Isä meidän ja Herran siunaus" sanoi isä.


Ensio oli vasta kahdeksan vuotias, mutta nuo rukoukset hän osasi. Hän lausui ne kuuluvalla äänellä melkein huutaen, ja lopuksi Amen! Sen hän huusi kaikille pelottaville aalloille ja isä toisti samaan sävyyn Amen!
Turvallisuus täytti Ension sydämen ja vapina loppui. Isäkin näytti tyynemmältä ja sanoi: "Nyt minä käännän."
Ensio tiesi että se oli vaarallista, he olivat ohjanneet aaltoja vastaan, mutta sivutuulessa saattoi käydä huonosti...



Jumala auttoi kuitenkin ihmeellisesti ja he pääsivät saarien suojaan ja illalla he ankkuroivat tyyneen satamaan. Kaukana pauhasivat vihaiset aallot, mutta heillä oli rauha. Jumala oli kuullut heidän rukouksensa.
Totuuden Jumala on maan ja meren Herra, hn on kaiken yläpuolella ja siksi Hän voi kaikessa auttaa, elämämme pienissä ja suurissa myrskyissä!




Ps. 107: 28-30


Hädässänsä he huusivat Herraa ja hän päästi heidät heidän ahdistuksistansa. Hän tyynnytti myrskyn ja meren aallot hiljenivät. He iloitsivat kun tuli tyyni, ja hän vei heidät toivottuun satamaan.

Enkelivartio

Ensio Lehtonen kertoi kertomuksen Itä-Intiasta.



Tumma Intialais-mies astui lähetyssaarnaajan majaan. "Olen tullut katsomaan niitä, jotka sinua vartioivat päivin öin", hän sanoi.

"Ei minulla ole täällä kuin vaimoni, nuori poika ja keittäjä", saarnaaja sanoi. Mies näytti epäluuloiselta ja pyysi saisiko tarkistaa majan. Hän sai sen tehdä, mutta sen jälkeen hän sanoi: "Olimme päättäneet surmata sinut ja vaimosi, niinkuin teimme aikaisemmille valkoihoisille. Joka yö olemme yrittäneet päästä sinuun käsiksi, mutta majasi ympärillä on ollut kaksinkertainen vartijarivi aseineen, emmekä ole uskaltaneet.

Viime yönä saimme mukaamme miehen joka ei pelkää mitään, koska hänellä on käytössään noitakeinot, mutta kun tulimme, vartijasi seisoivat jälleen paikoillaan, ja mies juoksi suinpäin pakoon. Silloin päätimme, että sinä olet vahvempi kuin me. Haluaisin vain tietää missä vartijasi ovat?



Silloin lähetyssaarnaaja kertoi totuuden Jumalasta, jolla on hallussaan enkelijoukkoja vaikka kuinka paljon.




Meillekin riittää enkeitä. Ne ovat väkeviä olentoja ja palvelevia henkiä. Jumala on lähettänyt ne meitä varten, jotka saamme autuuden periä. Emme osaa aavistaakkaan kuinka suuret ovat enkelien palvelukset meidänkin elämässämme.



- - -



"Tässä on kurja joka huusi, ja Herra kuuli ja pelasti hänet kaikista hänen ahdistuksistansa. Herran enkeli asettuu niiden ympärille, jotka häntä pelkäävät, ja pelastaa heidät."



Ps.34: 7,8.

Itkemättömät itkut ja muita pohdintoja

Toisessa blogissani "Ilo elää" kerroin kaseteista, joita meillä on vielä paljon. Tätä kasettia "Lauluja särkyneille" kuuntelin paljon silloin 90-luvun loppupuoliskolla. Olin käynyt läpi vaikean avioliiton ja eronnut. Entisellä miehellä oli alkoholiongelma, joka vain paheni, ja vihdoin olimme muuttaneet erilleen. Avioliiton ajan minun oli pitänyt olla jollakin lailla se "vahva" joka pitää perheen koossa ja lapsista huolen.













Varsinkin tuolla kasetilla ollut laulu Itkemättömät itkut kosketti minua. Kuuntelin sohvalla maaten tuota kasettia ja itkin pois niitä itkemättömiä itkuja. Ja paljon muutenkin sen jälkeen, kun olin jollain lailla masentunut, vaikka kaiken piti olla hyvin.
Ajattelinkin, että loppuvatko nämä itkut koskaan... Jälkeenpäin olen ymmärtänyt, että ne olivat hoitavia itkuja, ja ne piti itkeä pois, ettei sisimpään jäänyt sellaista kivistävää möykkyä. Ja yritin kyllä itkeä enimmäkseen niin, ettei lapset olleet kotona. Vaikka nuorin yleensä olikin, ja tunnenkin siitä syyllisyyttä, että olin niin masentunut silloin kun hän oli pieni :(
Siksikö hänellä on vaikeaa nytkin...













Tämä toinen kasetti on muistojen kasetti, sitä paljon kuuntelin silloin ennen "virallista" uskoontuloa. Olin kirjeenvaihdossa uskovan naisen kanssa ja hänen miehensä oli vapaan suunnan pastori ja puhui tällä kasetilla. Siinä oli myös kaksi kaunista laulua. Uskon, että tämä kasetti osaltaan vaikutti siihen, että tulin uskoon.





Tänä aamuna soi päässäni laulu:




"Siunattu varmuus
Jeesus on mun,
oi mikä riemu
on pelastetun.
Jumalan lapsi, perillinen,
verellä pesty oon Jeesuksen.
Tämä on laulu sydämeni,
ylistän Herraa ainaisesti.
Tämä on laulu sdämeni,
ylistän Herraa ainaisesti."



Siunausta viikonloppuusi <3

Totuus vapauttaa

Ensio Lehtonen kertoi kertomuksen, jonka minä kerron osin omin sanoin:



"Lapset, joiden isä oli juomari, kävivät pyhäkoulua. Eräänä sunnuntaina opettaja ilmoitti, että tohtorisetä tulisi puhumaan heille.
Lapset luulivat, että setä oli lääkäri (hän oli teologian tohtori). He olivat usein kuulleet äidin sanovan, että isä oli alkoholisti. Se merkitsi sitä, että isä oli sairas ja tarvitsi lääkettä, jotta voisi parantua.



Kun tohtori oli lämpimästi todistanut Jeesuksesta, syttyi lasten sydämessä suuri kunnioitus tohtorisetää kohtaan. He päättivät kysyä tohtorilta miten isä voisi parantua sairaudestaan.
Tohtori oivalsi heti mistä oli kysymys ja ja hän kirjoitti lapun ja antoi sen lapsille. "Antakaa tämä lääkemääräys isällenne. Käskekää hänen tehdä niinkuin lappuun on kirjoitettu."




Lapset juoksivat kotiin silmät loistaen, ojensivat isälle lapun ja sanoivat: "Tee niin kuin siihen on kirjoitettu, niin sinä paranet. Tohtorisetä sanoi niin."
Isä alkoi itkeä, mutta lapset pyysivät toistamiseen: "Tee niin, kyllä sinä paranet!" Silloin isä ei voinut muuta, kuin mennä polvilleen rukoukseen, ja äiti ja lapset polvistuivat hänen viereensä. Siinä isä teki parannuksen. Ja siinä tapahtui ihme. Jeesus teki hänet terveeksi, hän sai voiman alkaa elää uutta raitista elämää.




Tohtorin "reseptissä" oli kirjoitettuna nämä sanat: "Jos me valkeudessa vaellamme, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen poikansa veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä. Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä." 1.Joh.1: 7,9.




Juuri näin on meidänkin tehtävä tänäkin päivänä. Meidän on tunnustettava syntimme ja kerrottava hänelle kaikki pohjia myöten. Silloin tapahtuu ihme, Jeesuksen veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.



- - -



- Totisesti minä sanon teille: Joka ei ota Jumalan valtakuntaa vastaan, niinkuin lapsi, se ei pääse sinne sisälle. Mark. 10:14

Mikä on totuus?

Ensio Lehtonen kertoo pääsiäisen ajan tapahtumista:





"- Mikä on totuus? kysyi maaherra Pilatus vaivautuneena, kun Israelin vanhimmat yrittivät todistaa, että Jeesus Nasaretilainen oli vääräoppinen kansan villitsijä.
Maaherratar puuttui myös asiaan. Hän oli nähnyt yöllä unta Jeesuksesta ja lähettänyt sanan miehelleen.
- Älä puutu siihen vanhurskaaseen mieheen, sillä minä olen tänä yönä paljon kärsinyt hänen tähtensä.




Maaherra yritti päästä selville totuudesta ja tutki Jeesusta ylipappien läsnäollessa, mutta hän ei havainnut häntä syylliseksi mihinkään, mistä he häntä syyttivät.

- Mitä minun on tehtävä Jeesukselle, jota sanotaan Kristukseksi, kysyi maaherra lopulta tuomarin istuimeltaan.

- Ristiinnaulittakoon! kuului kansan raivoisa huuto.


Maaherra kääntyi jälleen Jeesuksen puoleen. Silloin hänen sisimmästään nousi tämä tuskainen kysymys: Mikä on totuus?



Lopullista ja selventävää vastausta maaherra ei kysymykseensä saanut. Juutalaiset olivat mielestään oikeassa, sillä he pitivät Jeesus Nasaretilaista vääräoppisena. Jeesuksen oppilaat olivat myös oikeassa, sillä juutalaisilla oli opistaan huolimatta väärät teot.


Pilatuksen kysymys ei ollut muodoltaan oikea. Yhtä hedelmätön on aina erilaisten kristillisten näkökantojen keskeinen väittely.
Pilatuksen kysymys ei ollut hengen vaikuttama.



Uskonnollismieinen kysyy aina hänen tavallaan: Mikä on totuus?



Tähän kysymykseen on vain yksi vastaus. Sen on Jeesus itse sanonut: Minä olen totuus. (JOH.14:6 "Minä olen tie,totuus ja elämä, ei kukaan tule Isän tykö, kuin minun kauttani.")




Pilatuksen kysymykseen saadaan tuhansia vastauksia, jotka aiheuttavat taisteluita ja väärinymmärryksiä Jeesuksen ystävienkin keskuudessa.




Totuus ei opinkäsitys vaan elävä persoona. Totuus on Jeesus. Hän kokoaa omat opetuslapsensa niinkuin kana poikasensa siipiensä suojaan. Yksin hänen siipiensä alla me löydämme totuuden puhtaan ilmapiirin ja vankkumattoman pohjan.
Jeesus johdattaa omansa koko totuuteen. Koko totuudessa oleminen merkitsee niin läheistä yhteyttä Vapahtajan kanssa kuin ruumiin osilla on keskenään. Me olemme Jeesuksessa ja Jeesus on meissä. Niin me olemme totuudessa.





- - -





- Kun hän tulee, totuuden Henki, johdattaa hän teidät kaikkeen totuuteen. Joh.16:13

Lintuset

Tänään alkoi elokuu, mutta haluan kirjoittaa tähän eilisen sanasta Ensio Lehtoselta pääpiirteittäin.




Leivosen ja pääskysen saapuminen tänne keskellemme kaukaisilta etelän mailta todistaa, että meille on tullut kevät. Suloinen kevät!
Pelkään aina keväthankien sulaessa ja kevätpurojen solistessa, etteivät pienet vieraamme osaakkaan lentää tänne Pohjolan perukoille. Kuinka västäräkki löytää oikean suunnan ja pääskynen Suomen tien?


Mutta näkyvät ne tietävän, kun joka kevät saapuvat. Eivät eksy eivätkä jää vieraisiin maihin. Suomeen ne kaipaavat.
Kiittäkämme Jeesusta siitä, että varmaan mekin osaamme lentää kerran siihen kaukaiseen kevätmaahan, joka on meidän oikea kotimaamme, koskapa pienet lintusetkin osaavat oikean reitin kotimaahansa.




Emme mekään eksy pilvien pimentoihin tai kymmentuhantisten tähtien välkkeeseen. Suoraan osaamme Jeesuksen luokse, joka on meitä rakastanut ja päästänyt meidät synneistämme verellään.






Pian tulee se Vapahtajan ihana kevät, jolloin kaikki "lintuset" lähtevät lentämään kylmästä maailmasta ikuisen kevään ihanaan maahan. Olemmeko valmiit, jos vaikka jo tänään "taivaallinen lintuparvi" pyrähtäisi lentoon ilolauluja laulaen?





- - -






Tänä aamuna päähäni/henkeeni alkoi tulla sanoja , joista tuli tällainen runo/laulu, jotenkin samaa aihetta kuin tuo eilinen Lehtosen teksti, vaikken sitä enää muistanutkaan tai ajatellutkaan :)






1.8. -18




Uuden päivän edessämme
näemme niin kesäisen.
Herra itse seuranamme,
sydän täyttyy kiitokseen.

Kiitos Herra elämästä,
jonka saimme lahjaksi.
Kiitämme jo nyt ja tässä,
vaan ei vielä tarpeeksi.

Kerran kaikuu kiitoslaulu
kotonamme taivaassa.
Taakse jäivät huolet, vaivat,
nyt on juhla alkava.

Kiitos Isä armostasi
jolla meitä rakastit.
Maailmasta kuohuvasta
meidät kotiin johdatit.




Terv. Sesse