Lintuset

Tänään alkoi elokuu, mutta haluan kirjoittaa tähän eilisen sanasta Ensio Lehtoselta pääpiirteittäin.




Leivosen ja pääskysen saapuminen tänne keskellemme kaukaisilta etelän mailta todistaa, että meille on tullut kevät. Suloinen kevät!
Pelkään aina keväthankien sulaessa ja kevätpurojen solistessa, etteivät pienet vieraamme osaakkaan lentää tänne Pohjolan perukoille. Kuinka västäräkki löytää oikean suunnan ja pääskynen Suomen tien?


Mutta näkyvät ne tietävän, kun joka kevät saapuvat. Eivät eksy eivätkä jää vieraisiin maihin. Suomeen ne kaipaavat.
Kiittäkämme Jeesusta siitä, että varmaan mekin osaamme lentää kerran siihen kaukaiseen kevätmaahan, joka on meidän oikea kotimaamme, koskapa pienet lintusetkin osaavat oikean reitin kotimaahansa.




Emme mekään eksy pilvien pimentoihin tai kymmentuhantisten tähtien välkkeeseen. Suoraan osaamme Jeesuksen luokse, joka on meitä rakastanut ja päästänyt meidät synneistämme verellään.






Pian tulee se Vapahtajan ihana kevät, jolloin kaikki "lintuset" lähtevät lentämään kylmästä maailmasta ikuisen kevään ihanaan maahan. Olemmeko valmiit, jos vaikka jo tänään "taivaallinen lintuparvi" pyrähtäisi lentoon ilolauluja laulaen?





- - -






Tänä aamuna päähäni/henkeeni alkoi tulla sanoja , joista tuli tällainen runo/laulu, jotenkin samaa aihetta kuin tuo eilinen Lehtosen teksti, vaikken sitä enää muistanutkaan tai ajatellutkaan :)






1.8. -18




Uuden päivän edessämme
näemme niin kesäisen.
Herra itse seuranamme,
sydän täyttyy kiitokseen.

Kiitos Herra elämästä,
jonka saimme lahjaksi.
Kiitämme jo nyt ja tässä,
vaan ei vielä tarpeeksi.

Kerran kaikuu kiitoslaulu
kotonamme taivaassa.
Taakse jäivät huolet, vaivat,
nyt on juhla alkava.

Kiitos Isä armostasi
jolla meitä rakastit.
Maailmasta kuohuvasta
meidät kotiin johdatit.




Terv. Sesse