Myrskyssä

Tänä aamuna luin taas Ensio Lehtosta. Ja haluan kertoa kertomuksen teillekin.




Ensio oli isänsä kanssa laivassa, jota isä ohjasi. He olivat merellä Uudenkaupungin ulkopuolella. Oli kova myrsky. Talon korkuiset aallot vyöryivät laivan ylitse, vesi peitti ikkunat, niin että he olivat kuin veden sisällä.


Isä ohjasi laivaa ja Ensio seisoi vapisten hänen takanaan.
Yhtäkkiä isä sanoi: "Ensio, rukoile!" Se oli käsky ja hätähuuto, Ensio aavisti, että nyt on toivo mennyttä.
"Mitä minä rukoilen ?" hän kysyi hädissään. "Isä meidän ja Herran siunaus" sanoi isä.


Ensio oli vasta kahdeksan vuotias, mutta nuo rukoukset hän osasi. Hän lausui ne kuuluvalla äänellä melkein huutaen, ja lopuksi Amen! Sen hän huusi kaikille pelottaville aalloille ja isä toisti samaan sävyyn Amen!
Turvallisuus täytti Ension sydämen ja vapina loppui. Isäkin näytti tyynemmältä ja sanoi: "Nyt minä käännän."
Ensio tiesi että se oli vaarallista, he olivat ohjanneet aaltoja vastaan, mutta sivutuulessa saattoi käydä huonosti...



Jumala auttoi kuitenkin ihmeellisesti ja he pääsivät saarien suojaan ja illalla he ankkuroivat tyyneen satamaan. Kaukana pauhasivat vihaiset aallot, mutta heillä oli rauha. Jumala oli kuullut heidän rukouksensa.
Totuuden Jumala on maan ja meren Herra, hn on kaiken yläpuolella ja siksi Hän voi kaikessa auttaa, elämämme pienissä ja suurissa myrskyissä!




Ps. 107: 28-30


Hädässänsä he huusivat Herraa ja hän päästi heidät heidän ahdistuksistansa. Hän tyynnytti myrskyn ja meren aallot hiljenivät. He iloitsivat kun tuli tyyni, ja hän vei heidät toivottuun satamaan.