Tänään kun luin pienestä Päivän sana-kirjasta tälle päivälle jakeet: "Herra sotii teidän puolestanne, te olkaa hiljaa!" 2. Moos.14.14. ja "Kaikissa näissä ahdingoissa meille antaa riemuvoiton hän joka on meitä rakastanut" Fil.2. 1-4, niin varsinkin tuo ensin mainittu jae oikein "hyppäsi silmille"...
...kun itse olen taas taistellut tämän introvertin luonteeni kanssa. Kun en pysty omaa luonnettani muuttamaan, ainakaan helpolla, ja koen itseni itsekkääksi, kun en suostu kaikkiin toisten ehdotuksiin. Vaikka Jumala (ja lapsuuden olosuhteet) on minut tällaiseksi luonut, tuntuu että aina kantaa huonoa omaatuntoa siitä, kun ei osaa olla toisenlainen...sosiaalinen,iloinen,kaikesta innostuva... vaan päinvastoin muutosvastainen, tulevaisuutta pelkäävä, yht´äkkisistä tilanteista ahdistuva. Tosin terapiasssa on sanottu, että ei omaa luonnetta tarvitse yrittää muuttaa, kun Jumala on sellaiseksi luonut.
Näitä olen miettinyt kun mies on noiden maahanmuuttajien kanssa paljon seurustellut, ja itse kun olen ollut flunssainen ym, niin en ole niin paljoa heidän kanssaan ollut, joten ovat jääneet vieraammiksi minulle. Nyt he jokatapauksessa joutuivat pois väliaikaisesta asunnostaan ja mies lupasi, että saavat tuoda tavaransa meidän autotalliin siksi aikaa kun saavat asunnon. Eilen toivat yhden farmariautollisen ja tänään vielä jotain lisää. Mieheni itse on näytelmissä. Pakko oli laittaa miehelle viesti, että "älä missään tapauksessa pyydä heitä meille asumaan..." kauhea ihminen olen, mutta en pystyisi olemaan jos koko ajan olisi vieraita ihmisiä pienissä tiloissa. "En, en" mies onneksi vastasi.
Hilja Aaltosen Päivähartaus-kirjassa sanottiin tälle päivälle näin:
Vanha pappi saarnasi: "Teidän edessänne seisoo heikko vaeltaja. Tulin kertomaan siitä suuresta ilosta ja Jumalan armon ihmeestä, että tämän heikon korren elämä on kätketty Kristuksen kautta Jumalaan. Tänään se on jo riemullinen ihme, miten onkaan sitten, kun katoava puetaan katoattomuuteen."
Saarna etenee Jumalan suuruuden ja uskollisuuden kirkkaalla ylistyksellä. Harmaantunut pää kumartuu. Käsi kohottaa Raamatun ylös, ja yli vanhan kirkon kantautuu kyynelin lausuttu kehoitus: "Pidä armosta kiinni kuin koira luusta".
Epäonnistunut kirkkovieras kokee , että hänelläkin on oikeus Jumalan matkaeväisiin, silloinkin kun hän tuntee olevansa kuin ontuva kerjäläinen suurella ovella."
Niin, ilman armoa ei meillä olisi mitään, ei toivoa...
Ihana lainaus Hilja Aaltoselta! Kyllä sitä niin heikko onkin. Itse olin myös juuri tänä aamuna aivan toivoton, mutta kun jaksoin avata Raamatun, se lohdutti ihmeellisesti. Pitäisi vain lukea Raamattua enemmän!
VastaaPoistaIntrovertti olen itsekin, ja vaikka saan olla aika paljon yksin, silti tuntuu, ettei mikään riitä. Siitä on sitten syyllinen olo. Mutta Luoja meidät on tällaisiksi luonut ja tarkoittanut. Introvertillakin on oma paikkansa ja tehtävänsä maailmassa, esimerkiksi täällä blogimaailmassa meillä voi olla annettavaa. Voimia sinulle!
Niin, jos Luoja on tyytyväinen, niin täytyy olla itsekin :) Vaikka ei se aina helppoa ole..
PoistaMinunkin mielestäni ihanaa tekstiä Hiljalta. Ja Sesse tuo sinun ensimmäiseksi laittamasi jae on yksi suosikkijakeeeni. Kovin tutunoloisia ovat tunteesi minullekin! En ole lainkaan sosiaalinen luonne, sellainen syrjäänvätäytyjä minäkin.
VastaaPoistaMeitä on moneksi ja niin varmaan täytyy ollakin, koska Luoja on luonut monenlaisia ihmisiä :)
Poista