Monta armoa

Eräänä päivänä luin Ensio Lehtoselta tekstin, jossa hän kertoi, kuinka hänen lapsensa leikkivät ruutuhyppelyä. Niinkuin varmaan monet meistäkin lapsena.
Se oli ainakin ennen joka keväinen ilonaihe, että pääsi jo ulkona hyppäämään ruutua, ehkä jopa tennarit jalassa :)




Mutta jatketaan tekstiä: Kiviä heittämällä ja hyppäämällä yritetään päästä ruudusta ruutuun. Mutta jos astuu viivalle tai kivi menee sille, joutuu pois pelistä. Pienet ovat taitamattomia. Heidän viivansa särkyvät yhä uudelleen eikä heidän pelistään tahdo taitavamman pelaajan kanssa tulla yhtään mitään...

- Anna mulle monta armoa, pyyteli kerran pikkuinen pelaaja etevältä toveriltaan.

Hän sai monta armoa ja peli voi jatkua.





Armo on meille käsittämätön ja vieras asia, niin kauan kuin meillä on jäljellä omia mahdollisuuksia. Jos vielä jaksamme tehdä yhä uusia lupauksia ja hyviä päätöksiä, jos meillä on vielä joitakin omia ansioita ja hyviä tekoja, emme osaa ottaa vastaan Jumalan armoa.
Vain ansiottomalle kelpaa armo.





Antakoon Jumala meille ansiottoman siunauksen. Näyttäköön Hän meille syntisyytemme ja oman mahdottomuutemme.





Tällä alimmalla askelmalla kirkastuu meille Jumalan armo, ja armahtavan Isän rakkaus. Isä ei olekaan vihainen, Isä rakastaa. Isä antaa monta armoa Jeesuksen ansion tähden.





"Hänen täyteydestään me kaikki olemme saaneet osamme, ja armoa armon lisäksi, sillä laki on annettu Mooseksen kautta, armo ja totuus ovat tulleet Jeesuksen Kristuksen kautta." Joh.1: 16-17 Raamattu kansalle-käännös.