torstai 29. maaliskuuta 2018

Yhteinen hätä





Tänäänkin Ensio Lehtosen teksti oli puhutteleva:




"Kirkon sakastissa vanha äiti pyysi katkerasti itkien esirukousta ennen tilaisuuden alkua.
- Rukoilkaa meidän puolestamme, että Jumala meitä armahtaisi, kun poikani juo ja hänen kotinsa on kuin helvetti.
Pojan tuska ja hätä oli äidin tuskaa ja hätää. Yhteistä se oli! Sen tunsimme ja näimme. Se kuulsi hänen sanoistaan.





Samoin tunsi se Raamatun mies, joka toi poikansa Jeesuksen luokse:
- Armahda meitä ja auta meitä!
Ei hän itse ollut sairas. Mutta lapsen sairaus oli isänkin sairautta, lapsen tuska oli isän tuskaa. Siksi isä pyysi Jeesukselta armoa.Meille!












Näitä taakankantajia on enemmän kuin osaamme aavistaakkaan. Synti vie lapsemme mukanansa. Synti teettää nuorillamme synnin töitä. Tuskaa ja kärsimystä siitä seuraa.
Sen vanhemmat tuntevat tuskallisesti. Tuhannet äidit itkevät ja kärsivät ja rukoilevat Jumalaa ja yrittävät tuoda lapsiansa Jeesuksen luokse.
Kuinka Vapahtajan sydäntä liikuttaakaan pyyntö, jossa anotaan apua yhteiseen hätään! Ei Hän silloin ole kaukana eikä Hänen kätensä ole lyhyt auttamaan.
Viedään nytkin yhteinen hätämme yhdessä Jeesuksen eteen, että Hän armahtaisi."






- - -





- "Minä soisin itse olevani kirottu pois Kristuksesta veljieni hyväksi, jotka ovat minun sukulaisiani lihan puolesta."
Näin sanoo Paavali Roomalaiskirjeen yhdeksännessä luvussa, kolmannessa jakeessa.



- - -


Tiedän oman äitinikin rukoilleen paljon puolestani ensimmäisen avioliiton aikana, kun perheessä oli alkoholismia ja perheväkivaltaa. Ja varmaan hän pyysi myös uskovia sisaruksiaankin rukoilemaan. Muistan hänen kertoneen, että tätini oli nähnyt unen, jossa minä olin hukkumassa suohon.(Äiti sanoi, että köyhyyden ja kurjuuden suohon...) Tämä sama täti lähetteli minulle paketteja, joissa oli kaikenlaista tarpeellista, liinavaatteita, lapsille jotakin ja minulle hengellisiä lehtiä. Oli mukavaa saada paketti ja ajatella, että mitähän siellä on :)


Ja varmaan äiti rukoili paljon myös siskoni puolesta, joka ei halunnut olla äidin kanssa tekemisissä. Mikä tuska sekin on ollut äidille! Ajattelin sitä paljon silloin kun eräällä tytölläni oli hetken aikaa sellainen ongelmallinen ja masentunut aika, ettei hän vastannut puheluihinikaan enkä saanut häneen yhteyttä, kiitos Jumalalle, että Hän kuuli rukoukset ja saatiin asiat paremmalle tolalle ja yhteys pelaamaan!




Muistetaan rakkaitamme rukouksin. Jumala on rukouksia kuuleva Jumala!





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti