sunnuntai 18. maaliskuuta 2018
Jeesus rakastaa yksinäisiä
....oli päivän teksti tänään.
(Kuva Vivamosta)
Lyhennelmä tekstistä muokattuna:
Ensio Lehtonen kertoi kuinka hänen pöytänsä takana istui kyynelehtivä tyttö. Tyttö sanoi olleensa raamattuleireillä ja ihaillut siellä onnellisia nuoria. Mutta hän ei voi olla niinkuin he, hän on niin yksinäinen. Tuntee itsensä jollain tavalla ylimääräiseksi.
Pian selvisi miksi hän oli yksin. Mutta Hyvä Paimen löysi orjantappuroista yksinäisen ja itkevän karitsansa. Hän irroitti pistävät piikit, pesi haavat omalla verellään ja kantoi takaisin laumaan.
Ensio Lehtonen iloitsi kun sai hänelle todistaa, ettei Jeesus unohda yhtäkään. Hänellä ei ole ainoatakaan ylimääräistä, koska Hän itse vakuuttaa: "Eikö viittä varpusta myydä kahteen ropoon. Eikä Jumala ole niistä yhtäkään unohtanut." Ei sitä viidettäkään, sitä ylimääräistä. Jokaista Hän rakastaa samalla etsivällä rakkaudella. Sinusta on maksettu Jeesuksen kallis veri viimeiseen pisaraan saakka. Ja minustakin.
Sinutkin Hän löytää, sillä et sinäkään ole unohdettu, etkä ylimäräinen. Olet suurempiarvoinen kuin monta varpusta. Sinun arvosi ei ole kaksi ropoa eikä kolme.
Siksi me olemme Vapahtajalle niin rakkaita. Siksi hän ei jätä meitä yksin eikä unohda orjantappuroihin, vaan etsii, kunnes taas löytää.
- - -
Mietin tuota kirjoitusta... kuinka itse monesti tunnen itseni ylimääräiseksi, ulkopuoliseksi ja yksinäiseksi. Jopa seurakunnassakin välillä. En osaa puhua "smol talkkia", olen hiljainen, vähän ujo ja arka. Vaikka Hyvä Paimen on minutkin pelastanut ohdakkeista ja kantanut laumaansa, ei se ole poistanut minulta sitä ulkopuolisuuden tunnetta kokonaan. Toisaalta, eihän kaikkien ihmisten tarvitse olla samanlaisia. Jumala itse on luonut meidän erilaisiksi. Osaksi siihen ovat lisäksi varmaan vaikuttaneet lapsuuden kokemukset. Mutta mikä ihana armo onkaan, että meistä jokainen kelpaa hänelle sellaisella luonteella minkä satumme omistamaan. Ei Hän minultakaan ole perusluonnetta muuttanut, vaikka onkin antanut lisää rohkeutta. Ja ennen kaikkea pelastuksen, iankaikkisen elämän toivon :)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tuota tuskin voi koskaan liikaa korostaa, että kukaan ei ole ylimääräinen tai turha. Minulla on hyvin samanlaisia tuntoja kuin sinulla, juuri sitä ulkopuolisuuden tunnetta jne. Mutta silti kuulumme samaan laumaan toisten lampaiden kanssa:) Ihana tuo kuva. Olen tässä jo jonkin aikaa ajatellut, että haluaisin tänä pääsiäisenä esille pieniä lampaita. Pari on ennestään, täytyy etsiä jos kirpparilta löytyisi joku lisää.
VastaaPoistaTuossa kuvassa on muuten mieheni Vivamossa :)
PoistaKävikin mulla jo mielessä, että jos vaikka onkin...:)
Poista