Elävä toivo

Pietarin kirje 1. 3-6 (Elävä uutinen eli uusi testamentti vapaasti kerrottuna).



"Jumalalle, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Isälle, kuuluu kaikki kunnia. Hänen rajattoman hyvyytensä ansiosta saimme syntyä uudestaan ja meistä tuli Jumalan oman perheen jäseniä. Meillä on nyt ikuisen elämän toivo, sillä Kristus nousi kuolleista. Jumala on varannut lapsilleen ikuisen elämän arvokkaan lahjan. Tämä puhdas, saastumaton ja kulumaton lahja odottaa teitä taivaassa. Valtavalla voimallaan Jumala tekee mahdolliseksi sen että tämä lahja kerran on teidän, koska uskotte häneen. Tämän saavat kaikki ihmiset nähdä viimeisenä päivänä. Olkaa siis iloisia. Vaikka teillä nyt onkin vaikeuksia, tiedätte mitä on tulossa."



Tämä rohkaisuksi itselleni ja jokaiselle! Ei Jeesus jätä lammastaan :)

Suvun jäljillä(kö) ?

Tässä kuvassa on mummoni ja kuva on tietääkseni otettu Joensuun Pelastusarmeijassa, johon mummo oli nuorena kuulunut. Myöhemmin, vanhempana, hän taisi olla enemmän helluntalainen, ainakin mieleltään. Mummoni kuoli jo minun ollessani 6 vuotias, joten liian vähän minulle jäi hänestä muistikuvia.
Mummolla oli kahdeksan lasta, joista tiettävästi ainakin viisi oli uskossa kuollessaan... joten odotan näkeväni heidät taivaassa, niinkuin mummonikin :)



Itselläni on viisi lasta, joista yksi on julkisesti uskossa, toiset ovat vielä "työn alla" niinkuin sanotaan....eli rukoustyön ja Jumalan työn alla.
Mietin onko maailma nykyisin niin jumalaton, että "suvuittain kulkeva usko" koko ajan vähenee. Raamattu kuitenkin sanoo, Apt. 16:31: ..."usko herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut, sinä ja sinun perhekuntasi." Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että ihminen automaattisesti pelastuisi olemalla esim. uskovan perheen lapsi....vaan jokaisen on tietenkin tehtävä oma henkilökohtainen ratkaisu Jeesuksen puoleen.
Uskon tuon Apostolien tekojen lauseen tarkoittavan sitä, että esimerkiksi uskovan kodin lapsen on helpompi tulla uskoon jossain vaiheessa elämäänsä, koska hänellä on tieto oikeasta tiestä ja ehkä takana lapsuudesta lapsen usko, niinkuin oli itsellänikin. Lisäksi vanhempien, isovanhempien, sisarusten ym uskovien sukulaisten esirukoukset auttavat asiaa.




Siunattua sunnuntai-iltaa ystäväni!

Huippukivi

Hyvää lauantaita! Hebrealaiskirjettä olen lukenut tällä viikolla aamuisin. Yhtenä päivänä "kolahti" tämä kohta:" Muistakaa menneitä päiviä, jolloin te valoon päästyänne kestitte monet kärsimysten aiheuttamat kamppailut." Kyllähän se alkuaika minullakin oli enemmän kärsimystä, koska olin silloin naimisissa ei uskovan miehen kanssa, jolla lisäksi oli alkoholi-ongelma ja oli myös agressiivinen välillä...Nyt on huomattavasti rauhallisempaa ja saa elää uskovan miehen kanssa. Kuitenkin se alkuaika uskossa oli hyvää ja on edelleen :)



Hebrealaiskirjeessä on monia rohkaisevia kohtia ja samalla varoituksia,kuten esim. Heb.4:1 "Varokaamme siis, ettei kenenkään teistä huomattaisi jääneen taipaleelle, sillä lupaus päästä hänen lepoonsa on yhä voimassa." Ja Heb.4:15 "Eihän meidän ylipappimme (Jeesus) ole sellainen, etteikö hän voi sääliä meidän heikkouksiamme, sillä hän on ollut kaikessa kiusattu samalla tavoin kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä."



Tänä aamuna siirryin jo 1. Pietarin kirjeeseen. Siinä sanotaan, luvussa 2 ja jakeet 6-8: "Sanotaanhan Raamatussa: Katso minä asetan Siioniin kulmakiven, valitun ja kalliin. Joka häneen uskoo ei joudu häpeään. Teille jotka uskotte, se on kallis, mutta niille jotka eivät usko on siitä kivestä, jonka rakentajat hylkäsivät tullut huippukivi, kompastus kivi, loukkauksen kallio. Koska he eivät tottele sanaa, he kompastuvat, ja se heidän osakseen on määrättykin."

(Huippukivi on holvikaaren ylin kivi, joka yhdistää holvikaaren ja pitää sen koossa).









Jos ei tunne enemmälti Raamattua, niin tuokin Pietarin kirjeen lause on aika vaikea ymmärtää. Vaikkakin Raamattu, jota luen on Raamattu kansalle-käännös, niin siltikin. Siksipä katsonkin miten asia on muutamassa muussa "käännöksessä" kirjoitettu, jos täällä sattuu vierailemaan henkilö, jolle Raamattu on vieraampi. Elävä toivo kirja sanoo: "Raamatussa sanotaan, Kristus on minun seurakuntani arvokas kulmakivi, jonka minä olen valinnut. Ne jotka uskovat häneen, eivät joudu pettymään.Hän on uskoville hyvin arvokas. Niillekin jotka eivät usko, on "kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, tullut peruskiveksi -rakennuksen tärkeimmäksi. Raamatussa sanotaan myös, että "Hän on kivi, johon jotkut kompastuvat, ja kallio johon he kaatuvat." Ihmiset kompastuvat, kun eivät kuuntele eivätkä tottele Jumalan sanaa."





Suuri ilosanoma-kirja taas sanoo asian näin: Sen vuoksi myös Raamatussa sanotaan "katso minä lasken Siioniin valitun kalliin päätöskiven, ja joka häneen uskoo ei joudu häpeään. Teille siis jotka uskotte, kuuluu se kunnia, mutta tottelemattomille on se kivi, jonka rakentajat hylkäsivät, tullut päätöskiveksi ja kompastuskiveksi ja loukkauskallioksi. Tottelemattomina he loukkaantuvat sanaan ja siihen heidät on pantukin."



Uusi testamentti nykysuomeksi sanoo asian lähes samoin kuin Raamattu kansalle-käännös. Siinä sanotaan vain, että peruskivi, kun taas joissakin on tämä huippukivi, niinkuin omassa raamatussanikin. Mutta tuo huippukivi on kai se todellisempi käännös ja helpompi käsittääkkin, kun ajattelee, että me (Jumalan seurakunta) ollaan Jumalan rakennus jonka huippukivi (Jeesus) pitää koossa. Totta myös, että peruskivi myöskin, niinkuin raamatussa sanotaan, että "muuta perustusta ei voi panna, kuin mikä pantu on: Jeesus Kristus". Tämä oli ihan ulkomuistista.



Huh, tulipas pitkä postaus, mutta eihän Jumalan sanasta kai voi liikaa kirjoittaa :) Siunausta päivääsi!

Niin se lähti käyntiin...

...uusi vuosi nimittäin. Ja yhdeksän päivää on jo mennyt, ennenkuin saan aikaiseksi postausta tänne puolelle. Vaan eipähän tänne mitään tunkua taida olla :)
Tänään sattui kiva juttu, kun oltiin eräässä kaupassa. Kassalla oli nuori tyttö joka on usein siinä ja on kova juttelemaan kaikkea. Tänään hän jutteli ensin miehelle, siitä että hän tykkää komeista parroista, kun hänen ukillaan on komea parta ja viikset, liittyen siihen , että mies kasvattaa taas partaa..mä olin siinä perässä kassalla ja laitoin mun ostokset hihnalle....siinä hän vielä jatkoi juttua mulle ja sanoi, että jos saisi jonkun historian henkilön tavata , hän haluaisi tavata Albert Einstainin (kirjoitetaanko se edes noin...), mä sanoin että mä valitsisin sellaseksi henkilöksi Jeesuksen.



Kiitos Herralle, että hän on auttanut mua siinä, että mun on nyt huomattavasti helpompi puhua hengellisistä asioista kuin ennen. Kun sitä rukoilin pitkään, että voisin reilusti puhua uskostani, etten tuntisi oloani vaivaantuneeksi, enkä missään tapauksessa häpeäisi Jeesuksen nimeä...kun periaatteessa olen kuitenkin ollut aika ujo ihminen. Ja hän on vastannut rukoukseen, kiitos Hänelle!
Ihanaa, kun Hän kuulee rukoukset!



Luuk. 8-9 "Minä sanon teille: Jokaisen joka tunnustaa minut ihmisten edessä, myös Ihmisen Poika on tunnustava Jumalan enkelien edessä. Mutta joka kieltää minut ihmisten edessä, se tullaan kieltämään Jumalan enkelien edessä." (Raamattu kansalle käännös).


Siunausta teille jotka tänne eksytte!

Uuden vuoden kynnyksellä

Näin uuden vuoden kynnyksellä ihmisen ajatukset viivähtävät menneessä vuodessa. Tästä vuodesta voin sanoa, ettei mitään varsinaista pahaa tapahtunut, aika hiljaiseloa vain...tosi onnellinen saa olla kuitenkin siitä, että mitään peruutamatonta ei ole tapahtunut, kaikki ollaan elossa ja suurin piirtein terveenä.
Ensi vuodelle olen lukenut ennustuksia, jotka eivät hyvää lupaa, mutta toisaalta kaikkihan on Luojan kädessä! Ei meidän tarvitse pelolla aloittaa vuotta, vaan kun käsi on Isän kädessä, niin turvallisin mielin aloitamme tämänkin vuoden.



Ja kaiken maailman ennustuksista voimme niiden paikkansa pitävyyden nähdä vasta kun ensi vuosi on päättynyt, miten maailma makaa silloin...Siispä siunauksellista alkavaa vuotta ja niinkuin vanhassa virressä sanotaan: "oi jos vuosi alkava oisi Luojan siunaama!" Amen, sanon tuohon :)

Muisteluita

Kun olin nuori/teini enoni oli tilannut äidille Hyvä Sanoma lehden, joka muuten sivumennen sanottuna oli sellainen pieni lehti silloin. Sellainen vihkon kokoinen. Luin itsekin siitä uskoontulo-kertomuksia ja hengellisiä runoja, joita siellä oli joskus.Varsinkin jos olin yksin kotona.
(Äitinihän oli kyllä uskova, mutta ei ehkä siihen aikaan niin "uskossa" kuin helluntalainen enoni, siksikö lie enoni äidille sen tilannut).




Nyt viimeksi kun laitoin oman runoni tänne, niin sen jälkeen tuli illalla mieleen runo, jonka olin silloin teininä lukenut Hyvä Sanomasta.
Ajattelin nyt laittaa sen tännekin, tosin en muista sitä enää kokonaan...





....minut hän juuritti synnin suosta
istutti maahan hyvään.
Kasteli, hoivasi rakkaudella,
juureni kaivoi syvään.


Jumalan kukkanen maailmassa,
ah jos mä olla voisin.
Ahdistettuja autteleisin
ja suruihin iloa toisin.



Tuo runo jotenkin kosketti lapsen uskossa olevan teinin sydäntä ja ajattelin, että haluaisin sellaiseksi ihmiseksi.
Kuka lie kirjoittanut tuon runon...se oli joskus 70-luvulla.
Mutta kauas, niin kauas olen tuosta runon "tavoitteesta" jäänyt.




Ei minusta Laupiaaksi samarialaiseksi olisi, vaikka siitä viimeksi kirjoitin. Mutta jos/kun ei pysty itse auttamaan jotakin ihmistä, niin aina voi muistaa rukouksin häntä.

Tänään tapahtui kummallinen asia, minulle tuli viesti tietokoneeseen. Se oli tuttavalta, niin avasin sen ja siinä oli linkki. Ei mitään selitystä, niin avasin linkin....ja se meni seksisivuille!! Inhottavaa!
Ajattelin onko sielunvihollinen aktivoitunut, kun perustin tämän hengellisen blogin. Onneksi voi pyytää Veren suojaa.



Mutta teille rauhallista yötä <3


"Älä pelkää sinä pieni lauma, sillä teidän Isänne on hyväksi nähnyt antaa teille valtakunnan." Luuk.12:32 (Raamattu kansalle käännös).

Särkyneiden majatalo

Viime yönä mulle tuli mieleen,että haluaisin kirjoittaa särkyneiden majatalosta eli seurakunnasta. Luukkaan evankeliumissahan kerrotaan laupiaasta samarialaisesta ( Luuk.10: 25-37).
Muistattehan kertomuksen, kuinka rosvot löivät miehen haavoille ja jättivät hänet makaamaan tiepuoleen. Niin sielunvihollinenkin haluaa saada hmiset "lyödyiksi" ja mieluiten hengellisesti kuolleiksi ja ehkä fyysisestikin, sanoohan Raamattu , että hän on tullut vain tappamaan ja tuhoamaan. (Joh. 10:10).
Näitä vihollisen lyömiä (ja myös hengellisesti kuolleita) me tapaamme joka päivä.




Pekka Simojoen laulussa "Särkyneiden majatalo" lauletaan: "He etsivät tietä valoon, täällä maassa kyyneleiden.He saapuvat majataloon särkyneiden." Mutta monet eivät halua tulla, koska pitävät itseään joko liian hyvinä tai liian huonoina tai sielunvihollisen pettäminä ajattelevat, että "ei vois vähempää kiinnostaa".
Tai häpeävät...mitä ihmisetkin ajattelevat jos näkevät minut seurakunnassa tai saavat kuulla minun sinne menneen, olenko seonnut...



Mutta, itse rikkinäisenä ihmisenä, voin lämpimästi suositella, seurakunta on hyvä kasvu alusta, eheytyä,oppia olemaan yhdessä toisten kanssa, oppia ajattelemaan toisia, rukoilemaan toisten puolesta yksin ja yhdessä,ja tietysti myös saada vertaistukea, ystävyyttä,rakkautta. Seurakunta on kuin hyvä perhe.
Sellaista perhejuhlaa vietimme eilen Kylätalon "joulujuhlassa" ja tänään vietämme seurakunnassa myös joulujuhlaa.
Tietysti nuokin juhlat olisivat vielä ihanampia, jos omat perheen jäsenetkin olisivat yhdessä mukana iloitsemassa yhteisestä uskosta.Onneksi mies on mukana.




Itse olen ollut niin monella tavoin rikkinäinen,kärsinyt huonosta itsetunnosta, häpeästä, ujoudesta, ja vaikka mistä vielä...on hyvä huomata,että pikku hiljaa on alkanut joistakin asioista parantua....mutta ainahan niitä riittää,niin kauankuin täällä maan päällä vaellamme. Vajavaisuus katoaa vasta kerran taivaassa.
Laitan tähän loppuun erään runoni:





Elämän taisteluissa
murtui rikki ihminen.
Jäljet lyöntien sydämessä,
haavat kovien sanojen.

Ei yöstä päivää erottanut
oli pelkkää pimeää.
Silmissä pelko ja hämmennys,
sielussa niin kipeää.

Sinä kärsineen kohtasit,
tahdoit auttaa ja armahtaa.
Rikkimenneen korjasit
vai teitkö uudeksi kokonaan.

Nyt on valoa sirpaleissa,
kaste kimaltaa.
On yö takana poissa,
uusi aamu aukeaa.




Siunattua päivää sinulle ystäväni, joka täällä käyt!