
Tässä eräänä päivänä melko uudet ystävämme tulivat auttamaan meitä. Mies oli soittanut pariskunnan miehelle ja pyytänyt tätä tulemaan auttamaan puun kaadossa, koska se oli sellaisessa paikassa, ettei uskaltanut sitä yksin kaataa. Ja pakko oli se kaataa, koska varmaan viikkoon ei ollut tv:stä näkynyt juuri mitään, kun oli "heikko singnaali"...meillä kun on pakko olla lautas-antenni, kun muuten ei näy mitään noiden lähellä olevien kallioden vuoksi. Vaan nyt oli sekin lakannut toimimasta ja epäilimme syyksi isoksi kasvanutta kuusta, joka oli juuri lautas-antennin näkyvyys linjalla...
No, ystävä-mies lupasi tulla ja otti vaimonsa mukaan. Mulla iski tietysti taas häpeä huonosti hoidetusta pihasta :( ...varsinkin kun olemme nähneet heidän niin hienon talon hyvin hoidettuine pihoineen. Tänä vuonnahan mua ei ole senkään vertaa kiinnostanut tuo pihan hoito ja kun olen niin väsynytkin ollut koko ajan.
Ystävän vaimo on oikein himo-puutarhan hoitaja ja alkoi heti nyppiä heiniä pois marjapensaiden ym alta. Minä puolustuksekseni sanoin, etten ole mikään viherpeukalo ja olen ollut tavallistakin väsyneempi... olin nolo.
Onneksi hän sanoi, että jos en loukkaannu niin hän mielellään nyppisi heiniä pois kun hän tykkää sitä kotonakin aina tehdä... No tietysti annoin luvan :) Ja hänen miehensä todisti asian, että hän saa aina iltaisin huudella vaimoaan pois puutarhasta.

Eli kaikki meni hyvin ja kun en "kehdannut" katsella sivusta hänen touhuaan rikkaruohojen kimpussa, niin rupesin itsekin perkaamaan pensaiden alustoja :) Kuusi tuli kaadettua ja pätkittyä miesten toimesta, rikkaruohot vähenivät huomattavasti, kahvit juotiin ulkona työn päälle ja tv:kin alkoi näkyä taas :)
Eli loppu hyvin, kaikki hyvin...niinhän sitä luulisi.
Vaan kuinkas sitten kävikään...keskellä yötä havahduin hereille ja heti oli päällä sellainen häpeä omasta väsyneisyydestäni ja saamattomuudestani ja nämä kolme koota hyökkäsivät kimppuuni: Kateus, katkeruus ja kauna... Kateus siitä että miksi en voi olla yhtä ahkera ja aikaansaava kuin esim. tämä ystävä, katkeruus siitä , että miksi minun pitää olla se joka saa aina hävetä itseään ja pieni kauna Jumalaa kohtaan, miksi minusta tällaisen teit ja vähän kauna tätä ystävääkin kohtaan, että miksi hänen piti käytöksellään "muistuttaa" minua omasta huonoudestani.
Onneksi kuitenkin pian ymmärsin, että meidän sielujemme vihollinenhan se on joka tuommoisia kuiskuttelee... Niin kuin Jumalan sana sanoo:
Esim. Ef.4:31 "Kaikki katkeruus olkoon kaukana teistä.." ja ... "ettei mikään katkeruuden juuri pääse kasvamaan"... ja Apt.8:23 " näen sinun olevan täynnä katkeruuden sappea..."
Ja: 1 Piet. 2:1 "pankaa siis pois ... kateus ja panettelu", Tiit. 3:3 " elimme pahuudessa ja kateudessa"...
Aina on parannuksen paikka... vain Ristin mies voi kiusattuja auttaa, hän on suurempi kuin vihollinen tai oma sydämemme. ...Jos sydämemme syyttää meitä, Jumala on suurempi kuin sydämemme ja tietää kaikki." 1.Joh. 3:20