Kristuksen evankeliumi

Eräänä aamuna luin Raamatusta tämän kohdan, joka erilailla "kolahti" minuun. Teksti oli 2.Kor.4 jakeet 1-7






"Sen tähden kun meillä on tämä virka, joka on osaksemme tullut, me emme lannistu, vaan olemme hyljänneet kaikki häpeälliset salatiet, niin ettemme vaella kavaluudessa emmekä väärennä Jumalan sanaa, vaan julkituomalla totuuden me suositamme itseämme jokaisen ihmisen omalletunnolle Jumalan edessä.
Mutta jos meidän evankeliumimme on peitossa, niin se peite on niissä, jotka kadotukseen joutuvat niissä uskottomissa joiden mielet tämän maailman jumala on niin sokaissut, ettei heille loista valkeus, joka lähtee Kristuksen kirkkauden evankeliumista, hänen joka on Jumalan kuva."









"Sillä me emme julista itseämme, vaan Kristusta Jeesusta, että hän on Herra, ja me teidän palvelijanne Jeesuksen tähden. Sillä Jumala, joka sanoi "loistakoon valkeus pimeydestä" on se , joka loisti sydämiimme, että Jumalan kirkkauden tunteminen, sen kirkkauden joka loistaa Kristuksen kasvoissa, levittäisi valoansa."



(Tuonkin sanan Kristuksen "kasvoissa", olen aina ajatellut/lukenut "kasvoista").





Kumpa osaisi oikealla tavalla pitää esillä Jumalan evankeliumia, edes jollain lailla, niin ettei "meidän evenkeliumimme jäisi peittoon".