Väsyneelle

Syyskuun 15. Jumala puhuu-kirjasta.






Hiljainen voima




Lepää minussa. Kun väsynyt luonto kapinoi, se on kutsu lepoon. Lepää, kunnes Jumalan elämän voima virtaa kauttasi.
Älä pelkää tulevaisuutta. Ole hiljaa, vaiti. Tässä hiljaisuudessa saat voiman joka pysyy.
Maailma näkee voimaa vain toimannassa. Valtakuntani piirissä voima on hiljaisuudessa. "Rauhallisuus ja luottamus on teidän väkevyytenne."
Mikä lupaus! Miten ihana täyttymys! Voima rauhassa ja rauha voimassa. Lepää Minussa, iloitse Minussa.
















Tuo ylläoleva teksti sopiikin hyvin syksyyn joka on muutenkin usein sekä luonnossa että ihmisellä väsymyksen ja "riisumisen" aikaa.
Mutta hyvissä käsissä saamme levätä, kun Jumalan käsiin jäämme lepäämään :)






Eilen minulta oli pyydetty jotain runoani, jonka lausuisin "soppa kirkossa".





Tämän runon valitsin, joka oli syntynyt vuosia sitten syksyn ja masennuksen keskellä. Muistan kun kävelin hiekkatietä pitkin, oli kovasti sumua, lokakuun hämärtyvä päivä, masentunut olo ja tuntui ettei elämässä ole mitään toivoa, ei mitään odotettavaa, niin silloin alkoi tuo runo muotoutua.





"Särkyneitä, onhan meitä
liian monta päällä maan.
Elämään niin pettyneitä,
mistä toivon löytää saa?

Usvasumu kaiken peittää
askeleet vie pimentoon.
Ken tästä käy, voi toivon heittää,
vaan en vielä siihen valmis oo.

Heitän uskon ankkurin,
-jos tuskin aina uskonkaan-
ennenkin Herra käteen tarttui,
ehkä Hän tekee sen uudestaan.

Toivon säde pienen pieni
usvan takaa kimaltaa.
Kenties vielä löydän tieni,
kenties löydän parempaa.

Elämäni käteen Herran
annan jälleen uudestaan.
Hän ostanut on minut kerran
hylkäisikö milloinkaan."





Sanahan vakuuttaa: "En minä sinua hylkää enkä jätä." Luotetaan siihen, sillä Hänen sanansa on luotettava!