lauantai 27. huhtikuuta 2019

Sinä tiedät Herra parhaiten



Hilja Aaltosen Päivähartauskirjasta tänään:



"Sinä olet taivutellut minua, Herra, ja minä olen taipunut, sinä olet tarttunut minuun ja voittanut." Jer.20:7




"Oli rukoushetki eräänä iltana. Taivas oli meitä lähellä, ja siinä ilmapiirissä tunsimme itsemme syvästi epäonnistuneiksi. Eräs vaikean tien kulkija oli mukana. Vain Jumala tietää ne mykän tuskan syvyydet ja syöverit, joissa tuo ihminen on joutunut tarpomaan. Uljaasti hän on tiensä käynyt. Hän on kuin Jumalan ruhtinatar, polttavien liekkien lävitse käynyt, mutta ei koskaan matkassa ole palaneen käryä.
Usein on tie näyttänyt olevan pystyssä, on seisottu pääsemättömän edessä. Mutta aina on läpi menty, tähän päivään asti.


Tuona iltana alttarin ääressä puettiin elämän erämaavaeltaja kiitoksen ja ylistyksen vaippaan. Tuntui kuin olisi Jumalan urut soittaneet korkeimmassa kuorissa. Keskellä ylistystä kuului hiljainen ja nöyrä sydämen kiitoslaulu: "Ole kiitetty minun Jumalani, että annoit minulle juuri tuon miehen puolisoksi. Näin juuri on täytynyt olla. Muuten en ehkä olisi oppinut tuntemaan sinua ja apuasi. Olen tarvinnut tämän koulun. Jos sitä ei olisi, ei olisi nyt näin. Minä kiitän sinua, minun Jumalani, viisaasta kuljetuksestasi."


"Kyynelin kuuntelin ja ajatuksissani väikkyivät Jeremian kirjan sanat. Taivaallisen avun ovi on aina auki."




Näin siis Hilja Aaltonen päivän sanassa. Kun tuota aamulla luin, niin tuli mieleen, että ehkäpä en itsekään olisi palannut Taivaallisen Isän luokse, jos elämä olisi aikanaan ollut helpompaa. Joten kaikesta voin kiittää Jumalaa, koska Hän tietää mikä on meille parhaaksi, iäisyys näkökulmasta.













Tähän loppuun vielä runoni erään "tuoreemman" ahdistuksen keskeltä:




Yössä yksin kyselen
koska pyyhit kyyneleen?
Koska valo voittaa,
milloin päivä koittaa?


Ahdistuksen yössä
olen rukoustyössä.
Herra kaiken tietää,
minuakin sietää.

Vaikka heiko olenkin
käteen tartun Mestarin,
kerran omaksensa osti,
jälleen kalliolle nosti.

Kristus-kallio, se kestää,
ei voi myrskyt estää.
Kotiin pääsen kerran,
kun olen lapsi Herran.



Siunattua viikonloppua Sinulle!

4 kommenttia:

  1. Hyvä runo! Paljon ajatuksia sisältävä. Voi Ihan aistia sen puristuksen minkä vallitessa runo on kirjoitettu.

    VastaaPoista
  2. Minua puhutteli tuo juttusi otsikkokin.

    VastaaPoista