Miten tullaan uskoon, Arvidin kokemus

 

Lainauksia kirjasta: Rukousvastauksia, kirjoittanut Arvid von Martens

Tuon kirjan otin tänään käteeni kirjahyllystä. Kirja on vuodelta 1947.  Tuo Arvid oli mennyt hengelliseen kokoukseen toverinsa pyytämänä. Siitä alkoi hänen etsintänsä tie. Hän kertoo: "Joka ilta puolen vuoden aikana rukoilin, että Jeesus ilmestyisi minulle, antaisi minulle sen jotakin, joka minulta puuttui.

Erityisesti minua auttoi tässä taistelussa kuva eräässä muistoksi saamassani taulussa ensimmäisen maailmansodan ajoilta. Kuva esitti haavoittunutta, kuolevaa sotilasta ja Jeesusta joka kumartuu hänen puoleensa. Taulun alla olivat sanat: "Se joka minua etsii on löytävä minut".

..nyt kun aloin etsiä Jeesusta, tuli tämä kuva ja ennen kaikkea siinä olevat sanat ankkuriksi, johon katsoin ja jota pidin Jumalan edessä sanoen "Herra, jos olet olemassa, niin Sinä näet, että etsin Sinua koko sydämestäni. Herra, ilmaise itsesi minulle!"

Kun rukoilin, niin rukoilin kuin seinää vasten...vain Sana oli edessäni. Jumala valmisti minua sitä silmän räpäystä  varten,jolloin Jeesus tulisi elämääni ja kutsu kuuluisi minulle: Jos tahdot seurata minua, niin jätä kaikki ja ota ristisi. Minun täytyy olla sinulle kallisarvoisempi kuin kaikki muu".

Arvid kertoo kuinka hän näki nuoren pelastusarmeijan sotilaan todistamassa kadulla uskoontulostaan ja ajatteli, ja jäi miettimään asiaa... Myös hänen isänsä kuolema vaikutti asiaan. Hän päätti lähteä pelastusarmeijan kokoukseen.

"Olin tullut jo ovelle. Hävetti kuitenkin astua sisään. Mitähän jos joku sattuisi näkemään minut sellaisessa paikassa. Mikä häpeä - ei Pelastusarmeijalle vaan minulle". Sisäinen ääni kehottaa minua kuitenkin astumaan sisään. Kolme kertaa käännyn takaisin . Vihdoinkin uskallan mennä ovesta sisään. Kokous on alkanut. Kuulen laulua ja torvisoittoa.

"Äkkiä äänet vaikenevat sisälläni ja ulkopuolella. Näen Genesaretin järven. Jeesus tulee rantaa pitkin. Hän kutsuu opetuslapsiaan. Hän pysähtyy minun kohdalleni ja sanoo: Seuraa minua..."

Mikä pyhä hetki . Tätä olen niin kauan odottanut. Mutta mitä minun on tehtävä?

Huomaan olevani taas Temppelissä. ...Kuulin Jeesuksen äänen , hyvin hiljaa, mutta selvästi sanovan : "Ota askel, pidän sinua kädestä, ja ketä kädestä pidän kiinni, häntä en päästä irti." Menin aivan tuntemattoman pelastussotilaan luo. "Mitä minun on tehtävä , tahdon jättäytyä Jumalalle?"  Hän vastaa :"Menkää tuonne eteen, niin pyydän jonkun tulemaan kanssanne rukoilemaan".

Pelastussotilas rukoilee hänen puolestaan  ja kysyy:" Uskotteko, että Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan veri puhdistaa teidät kaikesta synnistä?"

Murheellisena hän vastaa: "Sellainen ajattelutapa on minulle aivan vierasta".  Mutta sitten Arvid vuodattaa oman sydämensä valituksen Jumalan eteen: "Jumala, sinä näet , tässä minä olen. Tiedän, että olen pelkuri, tiedän että minua sitoo se, että mitä ihmiset minusta ajattelevat... Isä, minä tahdon totella Sinua, tässä olen nyt, kohtaa minut, ilmaise itsesi minulle."

Kuinka kauan rukoilin, en tiedä...silloin se tapahtui. Se mitä kukaan ei voi toiselle selittää. Olen uudesti syntynyt.Oli kuin käsi olisi pyyhkinyt kaiken ruman ja synnillisen elämästäni..

Kuulin äänen sisässäni, joka ei tullut minusta itsestäni: "Älä pelkää, nyt olet sinä minun, ole pannut kätesi minun käteeni ja tulen johdattamaan sinua tästä hetkestä lähtien."

Tällainen oli Arvidin uskoon tulo. Se voi olla hyvinkin erilainen eri ihmisen kohdalla, mutta on parasta mitä voi ihmiselle tapahtua.