Tämän päivän sanassa sanotaan: "Sinä olet vuori ja turvapaikka. Sinä olet pelastajani, sinä autat minut turvaan vainoojilta." 2.Sam. 22:33
Ja "Me olemme kaikin tavoin ahtaalla, mutta emme umpikujassa, neuvottomia, mutta emme toivottomia, vainottuja, mutta emme hylättyjä, maahan lyötyjä, mutta emme tuhottuja." 2.Kor. 4:8-9
Minusta tuo on niin ihanasti sanottu, että Herra on turvapaikka. Meille "pelkureille" on se lupaus, että jos maailma murjoo, saamme paeta Hänen turviinsa.
Ja varmasti jokainen meistä joskus jotakin pelkää, toiset enemmän, toiset vähemmän. Lupaus kuuluu kaikille.
Tuosta "vainoojilta" sanasta minun tuli mieleen, että monta kertaa ne pahimmat vainoojat ovat meidän omat ajatuksemme, omat pelkomme ja huono itsetuntomme.
Tuli mieleen runo, jonka olin joskus kirjoittanut, siinä sanottiin, että "minua piirittivät omat myrkylliset ajatukseni", jotka veivät yöunen...
Päivänsanassa on myös virren säkeistö, minulle tuntematon, mutta hyvältä kuulostava:
"Nyt Herran hyvyydestä me saamme riemuita ja armon kyllyydestä kiitosta veisata. Päivinä myötäisinä ja vaivan täyteisinä iloitkaa Herrassa!" 330:1
"Iloitkaa aina Herrassa, vieläkin minä sanon teille: Iloitkaa!" Sanoi jo Paavalikin. Fil.4:4 Iloista ja siunattua sunnuntaita!
Tuo korittolaiskirjeen kohta onkin yksi vanha suosikkini. Joskus nuorena kirjoitin sen isoin kirjaimin pahville ja laitoin seinälle. Ne omat pelot, ne onkin usein mieltä myrkyttämässä... Tuo virren säkeistö on tosiaan hyvä, minullekin ennestään tuntematon.
VastaaPoista