keskiviikko 2. elokuuta 2017

Varjoisilla poluilla





Päivän rukous vuodelta-26:




"Me kiitämme sinua, taivaallinen Isä, että saamme kokea Sinun johdatustasi, sinun Herrauttasi, niin että mekin alati saamme olla niiden elävien ihmisten joukossa, jotka täynnä iloa ylistävät ja kiittävät Sinua vaikeinakin päivinä.
Niin, juuri silloin me tahdommekin kuulua niihin, jotka kiittävät, ja niihin, jotka iloitsevat, niihin jotka yhä uudestaan saavat elää luottavaisina sekä kokea sitä hyvää, mitä Sinä maan päällä annat. Anna Sinä ihmisten maailman saavuttaa määränsä ja lopulta tulla saatetuksi Sinun käsiisi. Amen!"





Christoph Blumhardt






Raamatun kohta oli Kol.1: 12-14





"...kiittäen Isää, joka on tehnyt teidät soveliaiksi olemaan osalliset siitä perinnöstä, mikä pyhillä on valkeudessa, häntä, joka on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan poikansa valtakuntaan."






Minä tietysti tapani mukaan luin koko luvun, koska minusta tuo pari jaetta on liian lyhyt Raamatun "aamupalaksi" :) Varsinkin kun ei päivän aikana useinkaan enää tule Raamattua luettua.

















Mitä muuten kuuluu... elämän varjoisat puolet on tulleet tiettäväksi viime päivinä...ei omassa elämässä mutta muuten. Eilen oltiin tuttavan muistotilaisuudessa, tänään sain selville, että äitini mies oli siunattu haudan lepoon 85-vuotiaana. Yritin hänelle aamulla soittaa, kun ei ollut mitään kuulunut viime aikoina....puhelin numero ei ollut käytössä ja eikä facebook-tilikään ollut aktiivinen...arvasinkin jo asian ja seurakunnan sivulta löysinkin ilmoituksen siunaamisesta haudan lepoon...kumma ettei ollut ilmoitettu meille mitään, vaikka niin paljon on oltu hänen kanssaan tekemisissä varsinkin äidin eläessä ja sen jälkeenkin. Hän oli hyvä ihminen! Onneksi sain hänelle vielä oikein kunnolla todistaa kerran puhelimessa viimeisen vuoden aikana, kun silloin tunsin siihen oikein kehoitusta Jumalalta.





Ystävänikin sairastaa vakavaa sairautta ja hoidon aloituskin siirtyi hänen tämän hetkisen vointinsa takia. Herra siunatkoon häntäkin! Onneksi voimme hänen kansaan viestitellä, kun hän ei saa paljon tavata ihmisiä, ettei tule mitään pöpöjä.






Yöllä on kovasti satanut vettä ja maailma on harmaa, mutta harmaankin pilven takana on aurinko, niin se on meidän elämässämmekin :)













2 kommenttia:

  1. Jaksamusta harmaisiin päiviin... Tuo on hyvä muistutus minulle ainakin, että siitä voi aina kiittää, että on tullut pelastukseen osalliseksi! Siunattua päivä sulle sinne:) Täälläkin sataa vettä nyt...

    VastaaPoista
  2. Kiitos Metsäntyttö! Täällä paistaa nyt aurinko ja pikku koira on tulossa meille hoitoon taas... Siunausta sinunkin päivääsi , ja sitä aurinkoakin!

    VastaaPoista