Taas vaihteeksi Ensio Lehtosta:
" - Katso, minulle tulee vettä kantamatta!
- Ja minulle. Sitä tulee ihan itsestään.
Se oli hiekkarannalla leikkiville lapsille riemullinen havainto. He olivat tehneet hiekkaan kuoppia ja kantoivat meren vettä rikkinäisellä astialla kuoppiinsa. Se oli raskasta puuhaa. Ja turhaakin. Juuri kun kuoppa oli täynnä, se olikin taas tyhjä. Vesi imeytyi siitä pois.
Mutta silloin he keksivät syventää kuoppiaan. Ja tapahtui ihme. Suuren meren vesi virtasi hiekan läpi aivan itsestään lasten kuoppiin ja jäi sinne.
Tällainen ihme voi tapahtua meillekin.
Kuinka monta kuoppaa olemmekin kaivaneet ja yrittäneet saada armon siunauksia elämäämme. Mutta on kuin kaikki olisi valunut "hiekkaaan". Tyhjää on, aivan ammottavan tyhjää, vaikka armon rannaton meri on aivan lähellämme.
Me emme ole kaivaneet tarpeeksi syvälle. Olemme ottaneet Jumalan armon vastaan niin että se on mennyt hukkaan.
Meidän on kaivettava syvemmälle juuri siinä missä olemme. Ei armoa tarvitse lähteä etsimään. Ei sitä tarvitse mistään kantaa. Jumalan armo ympäröi meidät kuin valtava valtameri. Meidän on vain päästävä kyllin alas, tuomitun syntisen ja armon kerjäläisen paikalle. Ja katso: silloin Jumalan armo vuotaa kuin itsestään.
Se täyttää tuomion alla vapisevan sydämen anteeksiantamuksella. Armon kerjäläiselle se jakaa Jumalan armon moninaisia rikkauksia."
- - -
- Me kehoitamme teitä ottamaan vastaan Jumalan armon, niin ettei se jää turhaksi. 2. Kor.6:1
:)
VastaaPoista