Eilen luettua

Eilen illalla luin Maija Lokc`n kirjasta tekstin, jonka halusin laittaa tännekin.



"Sinut on armahdettu ja sinut on kutsuttu. Vedä anteeksiantamus yllesi kuin puhdas valkoinen untuvapeitto ja pysy siinä. Älä enää parahda, kun iskut tulevat. Sano niille - ulkoisille ja sisäisille ja alhaalta pimeydestä nouseville - sano niille niin että Taivas ja Maa sen kuulee. Sano niille, että olet lunastettu.

Kerro niille oman sydämesi varmuudesta: ei kukaan, ei kukaan voi syyttää Jumalan valittuja. On vain Yksi, Hän joka on kutsunut ja on uskollinen. Sinä olet Hänen. Älä enää parahda, älä enää usko, että rangaistus on ainut vastaus siinä tilanteessa. Usko tänään, että on toinenkin vastaus, Jumalan vaikeneva rakkaus, jossa ei ole keppiä, ei iskun iskua, ei kipua.

Usko se tänään, vedä se yllesi peitoksesi turvaksesi lämpimäksesi - Jumalan Isän Vaikeneva Syytteetön rakkaus, ilman pelkoa.

Silloin sydän uudistuu ja jotain siellä kasvaa vahvaksi ja lujaksi. Sinne laskeutuu tunto ja tieto ja varmuus Jumalan isänsydämen hellyydestä."




Tuo teksti oli syntynyt Maija Lock´lle tilanteessa kun lähetyskentällä ollessa, heidän terassillaan paistatteli päivää kulkukoira. Maija avasin oven raolleen, koira valpastui, sen oli päästävä raollaan olevan oven ohi, ennen kuin se pääsisi portaat alas terassilta, koira ulahti ja juoksi äkkiä karkuun, vaikka mikään ei siihen osunut. Se oli niin tottunut siihen, että ihmiset aina ajoivat kepin kanssa lyöden sen pois.