keskiviikko 15. heinäkuuta 2020

Rukouksesta







Tänään luin "Hetkinen-kirjasesta"  jotain siitä, että kuuleeko Luoja meidän huutomme...



Lainaan tekstiä vähän: "Elämän kivuissa ihminen huutaa usein Luojansa puoleen. Mutta kuuleeko Jumala? Ja miksi kuulisi juuri minua?"


Tekstissä puhutaan siitä kuinka jo psalmin kirjoittaja  rukoili: "Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?" Ja samat sanat Vapahtajamme lausui ristillä paljon myöhemmin.
Monta kertaa meilläkin on tunne, että Jumala ei vastaa, vaikka kuinka rukoilemme. Onko Hän kokonaan hyljännyt meidät...


Vaikka rukoilija toisaalta tietää, että Jumala kuulee , hän ehkä  toisaalta epäilee, ettei Jumala kuule ja auta, tai ettei se mitä hän rukoilee olekaan Jumalan suunnitelmassa. Niinkin voi olla. Loppujen lopuksihan meidän täytyy , ja saadaan, jättää  halllintavalta Jumalalle. Onneksi niin, koska Hän tietää mikä on parasta missäkin asiassa.


Jos sinä kamppailet näiden asioiden kanssa, niin ole turvallisella mielellä. Isä tietää parhaiten.


2 kommenttia:

  1. Sopivaa tekstiä juuri minulle. Mieleni ei kylläkään osaa useinkaan olla turvallinen. Mutta onneksi se turva on minun mielestäni huolimatta olemassa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Ihmisen ajatukset poukkoilevat milloin missäkin tunteessa, mutta Hän tietää meidän heikkoutemme.Siunattua päivää sinulle!

      Poista