Niinkuin toisessa blogissa kerroin minulle oli tullut viesti, että voisinko todistaa uskoontulostani seurakunnassa. En yleensä kieltäydy, jos ei ole ihan pakottavaa syytä, niinpä vastasin:"Eiköhän se järjesty." "Olkaa aina valmiit vastaamaan sen toivon perustusta jotka kysyvät teiltä mihin toivonne perustuu." Tuo on Raamattu kansalle-mukaan. Jotenkin tuota yritän pitää ohjenuoranani, jos pyydetään todistamaan, niin tahdon sen tehdä.
Vatsavaivoista huolimatta itse todistus ja myös tilaisuus meni hyvin. Kerroin uskoon tulostani (josta on nyt jo 30 vuotta), luin pätkän Raamatusta ja sitten osan Hilja Aaltosen Päivänsanassa olleesta tekstistä:
"Jalokivikauppiaalla oli loistavien kiviensä joukossa myös tumma, mitättömän näköinen kivenmöhkäle, opaali.
Mitä virkaa sillä on loistavien kivien joukossa, monet ihmettelivät. Silloin kauppias otti synkännäköisen kiven lämpimään käteensä, ja mitätön möhkäle alkoi sädehtiä, kimaltaa kauniisti kaikissa sateenkaaren väreissä,
Jeesuksen kädessä on tänäänkin lämpöä, joka saa synkän järkäleen sädehtimään.
Sellainen on Jeesus."
Pohjustin sitä sillä, että jos joku ajattelee, että mitä varten hän on tullut seurakuntaan, ja tuntee itsensä huonommaksi muiden joukossa...
Kiitos Herralle, että jokaiselle on ovi avoinna Jeesuksen luokse ja jokaista Hän kaipaa lähelleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti