Päivällä, yöllä ja sen jälkeen

 

 Jännä, kun usein aamuisin kun herään (ja ehkä jo yölläkin vessaan herätessäni) soi usein mielessä joku hengellinen laulu. Tänään se oli tämä, jossa sanotaan: "..anna Herralle voimasi heikkous, kerro hälle syömmesi saastaisuus. Muista heikkojen voimana Kristus on, Hän on auttaja verraton..."

En kunnolla muista edes sanoja, mutta laulun sävel kaikuu vaan mielessä.

Ihana tuntea ja kokea, että Herra on läsnä meidän nukkuessammekin. Hän, meidän varjelijamme ei nuku eikä torku, hänen silmänsä meitä vartiotsevat aina :) 

Eilen olimme pitkästä aikaa srk:n ehtoolliskokouksessa, mietinkin lauloimmeko tuota laulua, mutta en kyllä muista.

Ristin juurelle

 

 

 Isännällä on tuossa kaapin päällä laulujen sanoja, joita on harjoitellut soittamaan kitaralla ja bassolla. Tämä laulu on ollut siinä esillä ja  tykkään tästä. Tulee aina itsekin sitä laulettua, kun näkee sen siinä :)

"Sun ristis luo johtaa tänään askeleeni,

käsin sidotuin kaipaan vapauteen.

Eessäs pieneks kasvaa saan,tuntea uudestaan

jälleen rakkautes parantaa.

Miks vaikeaa on tulla eteen puisen ristin

kai se todistaa epäonnistunut oon.

En voi sanoa enempää, elämäni käsis jää.

Tyhjänä ei osaa rakastaa.

Sun jälkesi johtakoon mun askeleeni

alla ristin varjon painan alas pään.

Sydämen syviin rämeisiin, kokemuksiin kipeisiin

valosi vielä loistakoon.

Herra johda vaikka mun tieni kulkis minne,

johda silloinkin kun en jaksa yrittää.

Silloin kun mä heikko oon, johdatukses jatkukoon,

koko elämän sun käteesi jätän."

Hänen kädessään on koko elämämme, se on turvallista tietää.

Jumalan seurakunta

 

 ...nuo kaksi sanaa oli päässäni kun aamulla heräsin unestani. Niinpä en päässyt eroon ajatuksesta katsoa mitä Raamatussa sanotaan Jumalan seurakunnasta.

Liian harvoin olen muutenkin tänne kirjoittanut, pitäisi tehdä parannusta...kun vaan tuntuu  välillä, ettei osaa mitään järkevää kirjoittaa. Kun en tunne olevani mikään Jumalan sanan opettaja. Mutta nyt seurakunnasta muutama sana.

Jumalan seurakunnalla on kuitenkin suuri tehtävä. Seurakunta rukoilee, kokoontuu (paitsi vähemmän nyt korona-aikana), opettaa Jumalan sanaa, vahvistaa heikkoja...

Hebr.10 sanoo "Älkäämme jättäkö yhteistä kokoontumistamme, niinkuin muutamien on tapana, vaan kehottakaamme toisiamme entistäkin enemmän, kun näette tuon päivän lähestyvän." Tarkoittaa sitä päivää, kun Jeesus noutaa omansa pois maan päältä.

Apostolien teot 12: Kun Pietari oli vangittu "seurakunta rukoili lakkaamatta Jumalaa hänen puolestaan". Rukous toisten puolesta on tärkeätä, jossain sanotaan "rukous voi paljon,kun se on harras" eli ihminen rukoilee sydämestään jonkun puolesta.

Seurakunta ja seurakuntalaiset "todistavat" eli kertovat uskostaan sekä seurakunnan tilaisuuksissa, että mielellään muutenkin.Todistaa voi monin eri tavoin, jos ei osaa/rohkene puheella tms. kertoa Jeesuksesta toisille, niin voi jakaa hengellisiä lehtiä ym.

Jokaisen , joka uskoo Jeesukseen, olisi hyvä kuulua johonkin seurakuntaan. Seurakunta yhteys on tosi tärkeä, silloin on seurakunnan tuki takana ja tietää mihin voi viedä Herraa "etsivät", etteivät uskoon tulevat jää "yksinäisiksi susiksi", jolloin he ovat helposti tuuliajolla ja monien tuulten vietäviä.

Jos sinulla , joka luet tätä, ja olet uskossa tai haluat löytää Jeesuksen elämäsi Herraksi, niin viimeistään tämän koronan jälkeen etsi itsellesi hyvä, Raamatun sanan mukainen seurakunta.

Jos et tiedä kuinka tulla ns. uskoon, niin laitan tähän loppuun vielä miten voit tulla uskoon.

Rukoile Herraa omin sanoin, tunnusta olevasi syntinen ja että vain Jeesus voi sinut pelastaa, pyydä anteeksi syntisi, usko että Herra Jeesus kuoli ristillä sinunkin tähtesi ja vuodatti verensä maksuksi sinunkin synneistäsi. Pyydä, että Jeesus pelastaa sinut ja tulee sinun elämäsi Herraksi."

Hanki itsellesi Raamattu tai Uusi testamentti, ja aloita Raamatun sanaan perehtyminen mieluiten Johanneksen evankeliumista tai Luukkaan evankeliumista.

Ole siunattu!

Oletko autiomaassa/korvessa?

 

 Tänä aamuna kun luin Raamattua ja päivän sanaa Hilja Aaltoselta, niin Hiljan tekstin lopussa oli minua puhutteleva kohta:

 

"Uskomme voi uupua. Näkymme sammua. Mutta toivon huilua voi soittaa elämän autiomaassa."

"Lue tänä aamuna Roomalaiskirjeen 8. luvun loppuosa loppuosa. Olkoon se kävelykeppinä korvesta kotiin. Kaikukoon sielussamme tänään: "Ei mikään voi erottaa meitä Kristuksen rakkaudesta. Sen turvan takaa armon oikeus Kristuksessa Jeesuksessa." Näin siis Hilja Aaaltonen.

Kannattaa lukea tuo Roomalaiskirjeen 8.luvun loppuosa, se tekee sielulle hyvää <3

Varoitus suomen kansalle

 Tänä aamuna unen rajamailla näin varoitus kolmion, sellaisen liikennemerkin näköisen, jossa oli kuvana Suomen sinivalkoinen ristilippu. Koin, että Jumala haluaa varoittaa Suomea, kun kaikenlainen laittomuus lisääntyy. Ja kun laittomuus pääsee valtaa kylmeneen useimpien rakkaus, sanoo sanakin.

Rukoillaan kansamme puolesta!

Tänä aamuna...

 

...alkoi päässäni soida laulu "Koko tien Hän kanssain kulkee", en ihan muistanut miten se meni, niin kaivoin esiin muutaman erilaisen hengellisen laulu- ja virsikirjan.

Hieman erilaiset sanat olivat eri kirjoissa, tämä on Hengellisen laulukirjan vanhasta painoksesta.

"Koko tien Hän kanssain kulkee, mitä muuta toivoisin? Epäilenko rakkauttaan? Se on hellin, lämpimin.Kun Hän sielulleni antaa taivaan rauhan, autuuden, tiedän käyköön kuinka muutoin, Jeesus tekee parhaiten.

Koko tien Hän kanssain kulkee, ahdingoissa auttaen. Elon leivällä Hän ruokkii, vaaran tullen rohkaisten. Ja jos vaivaa jano rintaa, matka alkaa uuvuttaa, kirkas lähde kalliosta sielun jälleen virvoittaa.

Koko tien Hän kanssain kulkee, nostaa aina langenneen. Viimein taivaan valtakuntaan minut vie Hän kirkkauteen. Kerran autuaana siellä eteen saavun istuimen. Koko tien Hän kanssain kulki, laulan silloin kiittäen.

Siunausta päivääsi <3

Miten tullaan uskoon, Arvidin kokemus

 

Lainauksia kirjasta: Rukousvastauksia, kirjoittanut Arvid von Martens

Tuon kirjan otin tänään käteeni kirjahyllystä. Kirja on vuodelta 1947.  Tuo Arvid oli mennyt hengelliseen kokoukseen toverinsa pyytämänä. Siitä alkoi hänen etsintänsä tie. Hän kertoo: "Joka ilta puolen vuoden aikana rukoilin, että Jeesus ilmestyisi minulle, antaisi minulle sen jotakin, joka minulta puuttui.

Erityisesti minua auttoi tässä taistelussa kuva eräässä muistoksi saamassani taulussa ensimmäisen maailmansodan ajoilta. Kuva esitti haavoittunutta, kuolevaa sotilasta ja Jeesusta joka kumartuu hänen puoleensa. Taulun alla olivat sanat: "Se joka minua etsii on löytävä minut".

..nyt kun aloin etsiä Jeesusta, tuli tämä kuva ja ennen kaikkea siinä olevat sanat ankkuriksi, johon katsoin ja jota pidin Jumalan edessä sanoen "Herra, jos olet olemassa, niin Sinä näet, että etsin Sinua koko sydämestäni. Herra, ilmaise itsesi minulle!"

Kun rukoilin, niin rukoilin kuin seinää vasten...vain Sana oli edessäni. Jumala valmisti minua sitä silmän räpäystä  varten,jolloin Jeesus tulisi elämääni ja kutsu kuuluisi minulle: Jos tahdot seurata minua, niin jätä kaikki ja ota ristisi. Minun täytyy olla sinulle kallisarvoisempi kuin kaikki muu".

Arvid kertoo kuinka hän näki nuoren pelastusarmeijan sotilaan todistamassa kadulla uskoontulostaan ja ajatteli, ja jäi miettimään asiaa... Myös hänen isänsä kuolema vaikutti asiaan. Hän päätti lähteä pelastusarmeijan kokoukseen.

"Olin tullut jo ovelle. Hävetti kuitenkin astua sisään. Mitähän jos joku sattuisi näkemään minut sellaisessa paikassa. Mikä häpeä - ei Pelastusarmeijalle vaan minulle". Sisäinen ääni kehottaa minua kuitenkin astumaan sisään. Kolme kertaa käännyn takaisin . Vihdoinkin uskallan mennä ovesta sisään. Kokous on alkanut. Kuulen laulua ja torvisoittoa.

"Äkkiä äänet vaikenevat sisälläni ja ulkopuolella. Näen Genesaretin järven. Jeesus tulee rantaa pitkin. Hän kutsuu opetuslapsiaan. Hän pysähtyy minun kohdalleni ja sanoo: Seuraa minua..."

Mikä pyhä hetki . Tätä olen niin kauan odottanut. Mutta mitä minun on tehtävä?

Huomaan olevani taas Temppelissä. ...Kuulin Jeesuksen äänen , hyvin hiljaa, mutta selvästi sanovan : "Ota askel, pidän sinua kädestä, ja ketä kädestä pidän kiinni, häntä en päästä irti." Menin aivan tuntemattoman pelastussotilaan luo. "Mitä minun on tehtävä , tahdon jättäytyä Jumalalle?"  Hän vastaa :"Menkää tuonne eteen, niin pyydän jonkun tulemaan kanssanne rukoilemaan".

Pelastussotilas rukoilee hänen puolestaan  ja kysyy:" Uskotteko, että Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan veri puhdistaa teidät kaikesta synnistä?"

Murheellisena hän vastaa: "Sellainen ajattelutapa on minulle aivan vierasta".  Mutta sitten Arvid vuodattaa oman sydämensä valituksen Jumalan eteen: "Jumala, sinä näet , tässä minä olen. Tiedän, että olen pelkuri, tiedän että minua sitoo se, että mitä ihmiset minusta ajattelevat... Isä, minä tahdon totella Sinua, tässä olen nyt, kohtaa minut, ilmaise itsesi minulle."

Kuinka kauan rukoilin, en tiedä...silloin se tapahtui. Se mitä kukaan ei voi toiselle selittää. Olen uudesti syntynyt.Oli kuin käsi olisi pyyhkinyt kaiken ruman ja synnillisen elämästäni..

Kuulin äänen sisässäni, joka ei tullut minusta itsestäni: "Älä pelkää, nyt olet sinä minun, ole pannut kätesi minun käteeni ja tulen johdattamaan sinua tästä hetkestä lähtien."

Tällainen oli Arvidin uskoon tulo. Se voi olla hyvinkin erilainen eri ihmisen kohdalla, mutta on parasta mitä voi ihmiselle tapahtua.