Jo 50-60-luvulla eräs kotimaahan saapunut amerikansuomalanen sanoi: "Kansani kasvot ovat synkät ja alakuloiset. On sääli katsella kulkuvälineissä ja kaduilla kovia, jäykkiä ja alakuloisia kasvoja, jota ei voi peittää räikeät meikit eikä huoleton hymy."
Elintason nousu ei näkynyt ihmisten kasvoista. Niistä kuvastuivat sisäiset ahdistukset ja ulkonaiset huolet.
Hän väitti, että mitä korkeammalle ihmisten elintaso nousee, sitä synkimmiksi käyvät ihmisten kasvot. Se on yleismaailmallinen ilmiö.
Maailman kansat ovat joutuneet suureen ahdistukseen, joka on enemmän sisäistä kuin ulkonaista. Tätä lopunajan ahdistusta kuvaa sattuvasti Vapahtajan ennustus:
-Ihmiset menehtyvät peljätessään ja odottaessaan mikä maanpiiriä kohtaa.
Ulkonaisesti on kaikki hyvin. Elintaso kohoaa, tieto lisääntyy, samoin tekniikan saavutukset, rauhaa luvataan ja valmistellaan. Eikä kuitenkaan ole rauhaa, ei ulkoista eikä sisäistä.
Mutta me voimme sen saavuttaa. Kenenkään ei tarvitse uupua taakkojensa alle. On olemassa Isän käsi, joka tahtoo kantaa kaikki lastensa taakat. Hän on itse sanonut: - Heittäkää kaikki murheenne minun päälleni, minä pidän niistä huolen.
Hänen vahva ja hellä kätensä pitää meistä huolen aikamme moninaisten ahdistusten keskellä. Mutta se tuo meille lohdun myös sinä päivänä, jolloin petollinen rauha maan päällä muuttuu hirvittäväksi antikristuksen ajaksi.
Hänen rauhallansa ei ole loppua.
Teksti mukaeltu Ensio Lehtosen tekstistä vuodelta -61, mutta aina ajankohtaista...ja vielä enemmän nyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti