Ensio Lehtoselta taas päivän sanaa Ristin sana-kirjasta vuodelta 1961 :
"Eräissä kotiseuroissa sisar itki sitä, että hän ei ole kokenut erikoista ratkaisua. Hänelle Jeesus on tullut rakkaaksi uskovan äidin kautta varhaisessa lapsuudessa.
Häntä katsellessani minulle tuli mieleen kesän tulo. Me emme voi vaatia, että hengellisen kesän tulon on oltava niin äkkijyrkkä ja suoraviivainen, että voimme määrätä sen tulon minuutin tarkkuudella. Joillakin voi olla sellaisia kokemuksia. Mutta ei kaikilla.
Kesä voi tulla kuin hiljaa hiipien takaapäin ja salaisesti. Se on saattanut olla jo pitkät ajat seurassamme, kun vasta yhtäkkiä havaitsemme, että nythän on jo kesä. Jeesus on tullut, minun syntini ovat anteeksi annetut ja nimeni on Elämänkirjassa. Mutta jonkun kohdalla, joka on ollut kaukana Jeesuksesta, hengellisen kevään tulo saattaa olla yhtäkkinen, valtava jäiden lähtö ja uuden elämän nopea esiin herääminen.
Monella eri tavalla kesä saapuu. Mutta tapa ei ole tärkeä. Pääasia on, että kesä on saapunut, kukkasia nähdään sydämen kedolla ja uuden laulun aika on tullut....
Sen tähden pyyhi kyyneleet silmistäsi, vaikka et voikkaan kertoa mistään määrähetkestä. Iloitse kesästä, joka sinuakin ympäröi. Kiitä Jeesusta, joka rakastaa sinua jatkuvasti ja puhdistaa synnistä verellänsä joka päivä."
- - - Kukkaset ovat puhjenneet maahan, laulun aika on tullut, ja metsäkyhkysen ääni kuuluu maassamme. Kork.veisu 2:12
Minä muuten rakastan tuota Korkean Veisun kevään/kesän tulon kuvausta:
"Sillä katso, talvi on väistynyt, sateet ovat ohitse, ovat menneet menojaan. Kukkaset ovat puhjenneet maahan, laulun aika on tullut, ja metsäkyyhkysen ääni kuuluu maassamme. Viikunapuu tekee keväthedelmää, viiniköynnökset ovat kukassa ja tuoksuavat." Kork. Veisu 11-13
Miltä se tuntuisikaan olla Israelissa tuohon aikaan, kun kevät on ihana täällä meidänkin maassamme. Kumpa vielä Suomikin saisi kohdata siunatun Hengen kevätsateen!
Ole siunattu tänäänkin!
Tuo teksti oli hyvä! Niin kuvaava. Itseäni kiusasi aikanaan tavattomasti se, etten osannut nimetä mitään tarkkaa aikaa. Minulle oli sitten avuksi, eräänlainen ahaa-elämys, kun kirjassa Siperian kierros, Juho Punkka kertoi jo ikäänkuin äidinmaidossa imeneensä uskon itseensä, näin vapaasti ilmaistuna. Hänkään ei osannut mitään tarkkaa aikaa määritellä. Minulle tuo oli yksi huomio avukseni, mutta se oli silti pidempi prosessi, että osasi uskoa olevansa Jumalan lapsi ilman sitä määrätyn päivän tietämistä.
VastaaPoistaSiunausta sinunkin päivääsi:)
Minäkin olin lapsenuskossa tuonne lähemmäs 20:ksi, ja sen jälkeenkin uskoin kyllä Jumalaan,mutta en elänyt uskovan elämää...kunnes elämän vaikeuksien kautta Jumala veti minut takaisin lähemmäs itseään. Annoin elämäni rukouksessa Herralle yksinäni, mutta en kokenut varmuutta olenko uskossa, aloin käydä joissakin hengellisissä tilaisuuksissa ja vappuna -90 halusin julkisesti antaa elämäni Herralle, sen koen näin jälkeenpäin uskoontulo päiväkseni, vaikka tavallaan olin ollut jo pari vuotta uskossa... Miehelläni taas on ollut juuri tuollainen "valtava jäiden lähtö ja kevään tulo" kokemus, kun alkoholistina sai tulla uskoon ja kerralla vapautui päihteistä,kiitos Jumalalle!
Poista