Tarina setelistä

Ensio Lehtosta taas vaihteeksi lainaan.




Hän kertoi kertomuksen siitä, kuinka hän oli tarjonnut (ilmeisesti pyhäkoululapsille) seteliä: "Jos joku haluaa tulkoon hakemaan". Hän näytti seteliä, lapset kuiskivat keskenään ja ihmettelivät, luulivat että se on leikkiä. Ei sitä rahaa kuitenkaan saa...




Vaan sitten eräs pieni terhakka tyttö nousi, haki setelin ja sanoi "kiitos!" Niin luonnollisena hän piti asiaa.
Tyttö sai rahansa ja lähti omalle paikalleen. Toiset lapset olivat ihmeissään ja harmittelivat, kun eivät olleet menneet hakemaan, olisi ollut mukava saada tuollainen seteli.




Kuinka moni meistä ihmisistä saakaan katua sitä, että ei ole hakenut armoa ja laupeutta oikeaan aikaan. Kerran on laupeuden saaminen myöhäistä meidän jokaisen kohdalla. Näemme kuinka toiset iloitsevat laupeudesta, mutta me emme enää sitä saa, kun emme ottaneet sitä vastaan oikeaan aikaan.




Nyt on oikea aika. Juuri nyt laupias Vapahtaja tarjoaa meille laupeutta ja armoa. Juuri nyt saamme käydä rohkeasti esiin, juuri sellaisina kuin olemme.





- - -




"Eihän meidän ylipappimme ole sellainen, ettei hän voi sääliä meidän heikkouksiamme, sillä hän on ollut kaikessa kiusattu, samalla tavoin kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä. Käykäämme siis rohkeasti armon istuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon avuksemme oikeaan aikaan." 4.Hebr.15-16 Raamattu kansalle