Viime yönä olin koiratalolla yötä ja aamulla huomasin, että olin unohtanut Raamatun ja päivän sanan kotiin. Mutta onneksi siellä oli miehen Raamattu, kun hän oli ollut siellä edellisen yön. Se oli auki psalmi 42:n kohdalta:
"Niinkuin peura halajaa vesipuroille, niin minun sieluni halajaa sinua , Jumala. Minun sieluni janoaa Jumalaa, elävää Jumalaa. Milloin saan minä tulla Jumalan kasvojen eteen?"
"Miksi murehdit minussa sieluni ja olet niin minussa niin levoton? Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan kiittää häntä hänen kasvojensa avusta."
"Päivällä Herra säätää Hänen armonsa ja yöllä minä Hänelle veisaan ja rukoilen elämäni Jumalaa."
"Miksi murehdit , minun sieluni, ja olet minussa niin levoton? Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan kiittää häntä , minun kasvojeni apua, minun Jumalaani."
Tuossa muutama ajatus siitä psalmista. Tuo "Miksi murehdit minun sieluni.. jne." on kaksi kertaa tuossa luvussa...se on siis tärkeä....odota Jumalaa...vielä minä saan kiittää häntä...
Herra muuttaa murheesi päivät!
Tulin vastavierailulle blogiisi. Voi kun aina muistaisi ettei murehtisi asioita kun Herra tietää tarpeemme ja Hän pitää huolen omistaan.
VastaaPoistaNiinpä :)
Poista