Myskyssä

Tänään syyskuun viimeisenä päivnä luin Hilja Aaltoselta päivn sanaa:




" Sen tähden me aina olemme turvallisella mielellä - sillä me vaellamme uskossa emmekä näkemisessä."



"Usein taivaalliset näköalat peittyvät meiltä. Ne joskus aivan kuin unohtuvat. Ja kuitenkin on niin ahdistavan pimeää. Olemme jälleen katselleet syksynsormien riipimistä luonnossa. Äsken vielä puut olivat täydessä lehdessä. Niiden lehtien täyttämien rehevien oksien lävitse ei kirkasta eikä harmaata taivasta paljonkaan näkynyt. Syksyn tuulet kuitenkin tulivat.

Syysmyrskyt ajoivat radallaan. Puhalsivat puihin ja pensaisiin. Kauniissa ruskassa olevat lehdet lentelivät, putosivat puistoihin. Puut seisoivat alastomina, mutta riisuttujen oksien lomitse näkyy taivas. Myrskyt veivät näköesteet pois.

Usein juuri näin tapahtuu elämässä. Elämämme puussa on niin sakea lehdistö, ettei taivasta näy. Ajalliset asiat pimittävät taivaalliset. Mutta kun tulee myrsky, olkoompa sitten syys-, talvi-, kevät- tai vaikkapa kesä myrsky, joka ikäkauden ylitse ne voivat nousta ja useimmiten tulevat yllättäen.
Se on myrskyn luonteelle ominaista, Vahva runko taipuu, joku taittuu. Moni tärkeä asia päivästämme riisutaan pois. Oksat katkeilevat. Maahan putoaa monta kallista käsistämme. Olemme riisumismyrskyssä taivasta varten. Myrskyn jäljiltä näkyy taivas. Myrsky teki tehtävänsä. Jumalan luvalla."


- - -




Jos sinä olet tänään tallaisessa myrskyssä, niin tiedä, että olet kuitenkin Jumalan tiedossa ja Hänen silmiensä alla. Ole siunattu!