Aamulla...

...luin kotona vanhasta Raamatusta vähän sanaa, kun päivän sana ja toinen Raamattu olivat täällä koira-talolla. Olin siis kotona yötä.




Siitä poimin tähän aiemmin alleviivattuja kohtia:





Matteuksen evankeliumin 15. luku.





15:5 "Minä olen viinipuu, te olette oksat. Joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, se kantaa paljon hedelmää, sillä ilman minua te ette voi mitään tehdä."



15:7 "Jos te pysytte minussa ja minun sanani pysyvät teissä, niin anokaa, mitä ikinä tahdotte, niin te saatte sen."



15:14 "Te olette minun ystäväni, jos teette mitä minä käsken teidän tehdä."

Tähän jakeeseen tulee ihan kuin vastauksena jae 17:

"Sen käskyn minä teille annan, että rakastatte toisianne."




15:16 Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät ja asetin teidät, että te menisitte ja kantaisitte hedelmää ja että teidän hedelmänne pysyisi: että mitä ikinä te anotte Isältä minun nimessäni, hän sen teille antaisi."




Auta Herra meitä kantamaan hedelmää tänäkin päivänä, tavalla tai toisella!

Joulukuu

Ensio Lehtosen "Ristin sana"-kirja lähestyy loppuaan, niinkuin vuosikin. Toivottavasti saan/löydän jonkun hyvän päivän sana -kirjan ensi vuodeksi.












Kuvat tuosta kirjasta.












"Jumalan rauha on yliluonnollinen lahja, jonka rauhan Jumala lahjoittaa heikolle ja monien tuulten heiluttamalle ihmiselle Poikansa Jeesuksen Kristuksen kautta. Golgatalla tehtiin ikuinen rauha syntiin langenneen ja Jumalaa vastustavan ihmisen kanssa. Rauhan Jumala solmi itse tämän rauhan Jeesuksen Kristuksen kalliin veren kautta sovittaessaan Hänen kauttaan kaikki sekä maassa että taivaassa.

Jumalan rauhan takaaja on Herra Jeesus, sillä Hän on meidän rauhamme. Jumalan lasten rauha käy yli ymmärryksen, sillä se ei ole ajallista vaan iankaikkista, itse rauhan Jumalasta lähtöisin. Rauha on Jumalan lapseuden merkki, koska autuaita ovat rauhantekijt, sillä heidät pitää Jumalan lapsiksi kutsuttaman."



Tekstissä lyhennelmä Ensio Lehtosen tämän kuun alkutekstistä.

Äidin rukous

Tänään luin taas Ensio Lehtosta ja Raamattua aamulla. Tämän päivän ja huomisen tekstissä oli sama aihe, äidin rukous lastensa puolesta. Varsinkin huomisen rukous lasten puolesta kosketti minua. Minulla on ollut rukoileva mummi, jonka rukoukset on kantaneet hedelmää, hänen kahdeksasta lapsesta tiettävästi ainakin viisi oli uskossa...ja lopuista ei voi tietää, vaikka olisivat kuolinvuoteellaan tehneet ratkaisun Jumalan puoleen.





Minun puolestani rukoili äitini ja myös varsinkin eräs hänen siskoistaan. Ja nyt minä rukoilen jatkuvasti lasteni puolesta. Näin se sukupolvien ketju menee.
Tällä hetkellä tiettävästi vain vanhin viidestä lapsestani on uskossa, mutta se on hyvä alku :)




Huomisessa tekstissä oli rukous lasten puolesta, tässä kertomuksessa olevalla äidillä oli vain yksi lapsi, poika joka oli merillä. Minä muutin rukousta useamman lapsen äidille sopivaksi. Omakohtaiseksi.




"Isämme, joka olet taivaassa - sinä näet myös lapseni.
Pyhitetty olkoon nimesi - tee nimesi pyhäksi lapsillenikin.
Suo, että he kerran vielä sinun nimeäsi ylistäisivät.
Tulkoon valtakuntasi - myös minun lapsilleni, heidän sydämeensä.
Tapahtukoon tahtosi - tiedän että sinun tahtosi on heidät pelastaa, anna heidän ymmärtää alistua sinun tahtosi alle.
Anna meille meidän jokapäiväinen leipämme - anna se lapsillenikn, mutta anna heille myös elämän leipää.
Anna anteeksi syntimme, niinkuin mekin anteeksi annamme velallisillemme. Niin, armahda heitä ja anna heille heidän syntinsä anteeksi.
Älä johdata meitä kiusaukseen - varjele heitä kiusauksista. Ja jos he niihin joutuvat, anna heille voittovoimaa.
Vaan päästä meidät pahasta - suo että lapsenikin kerran pääsevät pahasta maailmasta autuaitten rannalle, jonne itsekin olen matkalla."
Sillä sinun on valtakunta, voima ja kunnia, iankaikkisesti. Amen.



Tässä kertomuksessa merimies saapui kotiin äitinsä kuolinvuoteelle ja äiti sai vielä siunata poikansa.





Jumalalta tulee meidän kestävään rukoukseemme varmasti aikanansa vastaus. Joskus meille voi käydä niin, että rukousvastaus oli aivan kuin oven takana. Mutta kun väsyimme kesken, niin se jäikin toteutumatta. Jospa saisimme enemmän kestävyyttä, ettemme lopeta ennenkuin vastaus on tullut.





"Olkaa ahdistuksessa kärsivälliset, rukouksessa kestävät." Room.12:12.

"Jumalan suuruutta kiittäen"

Tänään luin Raamatusta Psalmia 69, jonka nimi on Herran kärsivän palvelijan rukous.




Olen useamman kohdan sieltä alleviivannut:



"Jumala, sinä tunnet mielettömyyteni, eikä syyllisyyteni ole sinulta salassa". Ps.69:6






"Mutta otollisella ajalla minä tuon rukoukseni sinulle, Herra, Jumala, vastaa minulle suuressa armossasi pelastavan uskollisuutesi tähden". Ps.69:14






""Älä kätke kasvojasi palvelijaltasi, vastaa minulle pian, sillä minulla on ahdistus". Ps.69:18






"Minä olen kurja ja tunnen tuskaa. Sinun valmistamasi pelastus, Jumala, suojatkoon minua. Minä ylistän Jumalan nimeä laulaen ja julistan hänen suuruuttaan kiittäen". Ps.69:30-31






Tänä iltana aion julistaa Jumalan suuruutta kiittäen, kun minulla on todistus-vuoro (eli kerron uskoontulostani v.-90).
Saa muistaa rukouksin minua, jos täällä käyt :)





Siunattua iltaa teillekin!

Tarina setelistä

Ensio Lehtosta taas vaihteeksi lainaan.




Hän kertoi kertomuksen siitä, kuinka hän oli tarjonnut (ilmeisesti pyhäkoululapsille) seteliä: "Jos joku haluaa tulkoon hakemaan". Hän näytti seteliä, lapset kuiskivat keskenään ja ihmettelivät, luulivat että se on leikkiä. Ei sitä rahaa kuitenkaan saa...




Vaan sitten eräs pieni terhakka tyttö nousi, haki setelin ja sanoi "kiitos!" Niin luonnollisena hän piti asiaa.
Tyttö sai rahansa ja lähti omalle paikalleen. Toiset lapset olivat ihmeissään ja harmittelivat, kun eivät olleet menneet hakemaan, olisi ollut mukava saada tuollainen seteli.




Kuinka moni meistä ihmisistä saakaan katua sitä, että ei ole hakenut armoa ja laupeutta oikeaan aikaan. Kerran on laupeuden saaminen myöhäistä meidän jokaisen kohdalla. Näemme kuinka toiset iloitsevat laupeudesta, mutta me emme enää sitä saa, kun emme ottaneet sitä vastaan oikeaan aikaan.




Nyt on oikea aika. Juuri nyt laupias Vapahtaja tarjoaa meille laupeutta ja armoa. Juuri nyt saamme käydä rohkeasti esiin, juuri sellaisina kuin olemme.





- - -




"Eihän meidän ylipappimme ole sellainen, ettei hän voi sääliä meidän heikkouksiamme, sillä hän on ollut kaikessa kiusattu, samalla tavoin kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä. Käykäämme siis rohkeasti armon istuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon avuksemme oikeaan aikaan." 4.Hebr.15-16 Raamattu kansalle

Sanoja Jumalan sydämeltä.

"Kun aloit rukoilla, lähti sana liikkeelle, ja minä olen tullut ilmoittamaan sen sinulle, sillä sinä olet rakastettu. Kuuntele siis tarkkaavaisesti tätä sanaa..."Daniel.9 :23






"Ole vain varuillasi ja pidä tarkasti huoli siitä, ettet unohda asioita, jotka olet nähnyt, ja etteivät ne lähde sydämestäsi koko elinaikanasi vaan , että teet ne tiettäväksi lapsillesi ja lastesi lapsille."5.Moos. :9





"Ihana maa on tullut minun osakseni, ja kaunis on minun perintöosani. Minä ylistän Herraa, joka on minua neuvonut. Yölläkin minun sisimpäni siihen kehoittaa." Ps.16:6-7





"Mutta minä saan katsella sinun kasvojasi vanhurskaudessa, herätessäni ravita itseni sinun muotosi katselemisella." Ps.17:15





"....joka Herraan turvaa, häntä ympäröi armo."Ps.32:10





"Rauhassa minä käyn levolle ja nukun, sillsinä Herra, sinä yksin annat minun turvassa asua." Ps.4:9





Raamattu kansalle käännös.


Tällaisia lauseita olen ympäröinyt, kun olen kokenut niiden "kolahtaneen" minuun. Kaksi ensimmäistä ovat uusimmat saadut. Siunausta viikonloppuusi!

Laupeuden kyyneleitä

...oli otsikko päivän sanassa, jonka luin tänä aamuna.




Siinä kerrottiin Chigagolaisesta Eversti Clargesta, joka kuusi päivää uurasti liikkeessään, mutta seisemäntenä iltana hän kokosi miehiä kuulemaan evankeliumia kokoushuoneeseensa. Kadun miehiä, juomareita ja yhteiskunnan hylkäämiä.
Vaikka hän ei ollut erinomainen saarnamies, miehet kuuntelivat häntä hievahtamatta. Useat heistä tulivat kääntymykseen.




Mikä oli eversti Clargen salaisuus? Se, että hn rakasti miehiä, hän liikkui heidän keskellään kuin laupias samarialainen.
Hänen sydämensä oli niin täynnä sääliä, että hän usein purskahti itkemään. Alussa hän oli hävennyt sitä, ja yritti karaista luontoaan, mutta silloin hän huomasi menettäneensä otteen miehiin.



Siksi hän rukoili: Oi Jumala, anna minulle takaisin kyyneleeni! Hän sai kyyneleensä takaisin ja samalla palasi takaisin hänen vaikutuksensa kadun miehiin.
Meidän kuivat silmämme todistavat sydämen kovuudesta. Laupeus taas heijastuu kyynelinä silmäkulmassa. Pyytäkäämme sitä armahtavaa laupeutta, joka heijastuu kyynelissäkin.




2.Kor. 2:4 "Minä kirjoitin teille monin kyynelin että tuntisitte sen rakkauden, joka minulla on teihin."




Kertomus mukaeltuna kirjasta Ristin sana.