Kaksi uskon sanaa

Jälleen lainaan Ensio Lehtosta:




"Lyhytkin saarna voi pelastaa. Sen saimme kokea eräillä Raamattupäivillä. Saarna, jossa oli vain kaksi sanaa, nosti ystävämme epäuskosta uskoon ja uuteen elämään.
Raamattupäivillä vastattiin esitettyhin kysymyksiin. Erään veljeni vuoro oli vastata ahdistetun ja epäuskoisen sielun esittämään kysymykseen:
- Muistaako Jumala niitä syntejä, jotka on uskottu anteeksi?
Hän vastasi: - Ei muista!


Minä itse tahdon muistella syntejäni ja kauhistun niitä. Vielä katkerampaa on kun ihmiset muistavat syntini ja kertovat niistä toinen toisillensa vahingoniloisina ja ihmetellen.
Mutta Jeesus unohtaa. Itsensä tähden, Hän pyyhkii pois minun rikkoukseni. Ja sinunkin.



Eikö tämä ilahduta sydäntäsi?
Vähätpä siitä, vaikka itse joskus syntejämme muistelisimmekin. Parannusta se vain vaikuttaa. Ja antaa ihmisten puhua mitä puhuvat. Se vain nöyryyttää. Mutta suurinta on , kun Jumala ei muista syntejämme. Siitä me saamme uskossa iloita."




- Heidän syntejänsä ja laittomuuksiansa en minä enää muista. Hebr. 10:17















Tähän sopii eräs runoni:



Lailla syntisen naisen
eteesi polvistuin.
Minä olinkin syntinen nainen,
mutta rakkauden silmistäs luin.

Kätes haavoitetut ojensit,
otit kuormani kokonaan.
Armon mereen syntini upotit,
sanoit: Olet vapaa kulkemaan.

Vapautetun naisen lailla
nousin ylös kiittäen!
Minä olinhan armahdettu,
lähdin Herraani seuraten.



Sesse