Myrsky

Tämän päivän sanassa Ensio Lehtonen kertoi lukemastaan kertomuksesta. Se ilahdutti häntä, koska se muistutti häntä hänen isästään ja itsestään.
Kertomus meni tähän tapaan:














(kuva netistä)






Meri myrskysi. Laiva keikkui aalloilla, kuin lastu. Valtavat aallot paiskoivat sitä sinne tänne. Matkustajat olivat peloissaan, odottaen joka hetki, että laiva vaipuu syvyyteen -







Mutta kauhun ja itkun keskeltä kuului pienen pojan kirkas ääni. Hän leikki täysin tyynenä, niinkuin ei mitään pahaa olisi tapahtumassa.
- Etkö sinä pelkää?" matkustajat kysyivät.
- En minä pelkää sillä isä ohjaa, vastasi poika.





Jotenkin tuo pieni kertomus nosti sydämessäni ihmeellisen ilon läikähdyksen. Varmaan tarvitsin tuon vakuutuksen, ettei tarvitse pelätä, kun Isäni ohjaa elämäni laivaa.




Ensio Lehtonen sanookin:


"Elämän meri myrskyää nytkin. Moni laiva on kärsimässä haaksirikon. Ja ihmiset pelkäävät odottaessaan mitä tulee tapahtumaan.
Mutta meidän ei tarvitse pelätä. Jos olemme taivaallisen kapteenin lapsia, Isä itse ohjaa elämämme purtta.
Mikä turvallisuus täyttääkään mielemme maailman myrskyjen raivotessa,kun tiedämme, että meidän Isämme on sittenkin peräsimessä Usko sen tajuaa.
Tämä usko tuo turvallisuutta elämäämme."





Raamatun kohta oli: Tietäen, että teidän uskonne kestäväisyys koetuksissa saa aikaan kärsivällisyyttä. Jaak. 1:3





Loppuun runo jonka olen joskus kirjoittanut elämän myrskyn keskellä:





Toivotonta, yössä oon,
aamutähteä ei näy.
Myrsky lyö kallioon,
kuinka meidän käy?

Sydämessäin synkät tuulet
yli aavain puhaltaa.
Vieläkö sä ääntäin kuulet,
kun kaikki vajoaa.

Elämässä kaikki päivät
eivät meitä miellytä.
Lupauksesi slti jäivät,
sinä olet lähellä.


Särkyneitä, murtuneita
sinä yksin parannat.
Elämässä eksyneitä
sylissäsi lohdutat.





Tuosta runosta on jo vuosia ja vaikka silloin tuntui toivottomalta, niin myrskyn keskelläkin oli toivo Jumalassa, ja Hänen avussaan. Muistakaamme se jos ja kun joudumme myrskyyn.