Olen lukenut Gospel Riderssien Reijo Ruotsalaisen elämän tarinaa iltalukemisenani. Eilen illalla luin hyvän kohdan siitä, jota ajattelin käyttää illalla myös Kylätalon Ilosanoman illassa, kun minun pitäisi aloittaa se tilaisuus.
Kirjan ovat kirjoittaneet Katri Vuorinen ja Reijo Ruotsalainen. Reijo Ruotsalaista emme henkilökohtaisesti tunne, mutta Katri Vuorisen kyllä.
Kristittyjen moottoripyörä"jengi" Gospel Riders oli suunnitellut pari vuotta matkaa Israeliin. Matkasta tuli totta ja he lähtivät ajamaan halki Euroopan Israelia kohti. Euroopan monikaistaisia teitä ajellessaan Reijo vertasi matkantekoa uskovien vaellukseen. Lainaus kirjasta:
"Ajaessaan monikaistaisia teitä Reijo mietti uskossa vaeltamista.Siinäkin on kaistoja hitaille, nopeille ja niiden välistä kulkeville. Toiset kulkevat uskossaan hitaasti ja vakaasti, toiset paahtavat hurjastelukaistaa kuten Reijo. Kaikki kuitenkin ajavat yhteen suuntaan, vaikkakin eri kaistoja, eikä pientareilla näy ketään.
Meillä uskovilla on kaikilla sama päämäärä: me kuljemme yhdessä taivaan kotiin. Ketään ei jätetä pientareelle. Jos jollakin on ongelmia matkassa ja hän joutuu käymään pientareen puolella, toiset uskovat tarjoavat apuaan, että toveri pääsisi sieltä pois mahdollisimman nopeasti. Kenenkään matka ei saa jäädä kesken."
Filippiläiskirje 3:16 sanoo: "Kunhan vain, mihin saakka olemme ehtineetkin, kuljemme samaa tietä."
Kumpa voisimme toimia niin, että voisimme palauttaa pientareelle, tai peräti ojaan, eksyneen takaisin oikealle kaistalle.
Siunausta päivääsi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti