perjantai 2. elokuuta 2019

Todistusta ja vatsakipua








Vähän viime tekstin iloisuus ja kiitollisuus rapisi eilen, kun melkein koko päivän töissä oli maha kipeä. Ilma kiersi mahassa, mahaa särki ja oli vaikea olla. Onneksi olin mennyt tuntia aikaisemmin, niin sain heti ruuan jälkeen lähteä pois. (Siellä oli eilen myös apuna yksi ylimääräinen vapaaehtoinen, niin pystyin hyvin lähtemän.) Sain myös ennen ruokailua käydä vähän kävelemässä, joka saattaa vähän helpottaa ja helpottikin pikkuisen. Ajattelin etten pysty syömäänkään, mutta vähän kesäkeittoa otin kumminkin.




Olin kuitenkin saanut aamulla sanan päivän sanasta: Paavali sanoi: Jumalan avulla olen selvinnyt tähän päivään asti ja voin nytkin täyttää todistajan tehtävääni, puhua sekä ylhäisille että alhaisille.
Niinpä kaikesta huolimatta todistus meni hyvin. Muutaman sanan sanoin ensin ja sitten luin Elävä toivo-kirjasta evankelioivan kappaleen. Elävä toivo-kirja pitää sisällän Uuden testamentin loppuosan selventävällä kielellä...eli kansantajuisesti.




Johanneksen ensimmäisestä kirjeestä: "Olen omin silmin nähnyt Kristuksen, kuullut hänen puhuvan ja koskettanut hntä käsilläni - häntä, joka oli olemassa jo ennen maailman luomista. Hän on Jumalan antama elämä,joka on tullut tänne Jumalan luota. Puhun siis Kristuksesta , joka on ikuisesti kestävä elämä jne...."


Lopetin tekstin toisen luvun alkupuolelle..."puhun teille siksi, että pysyisitte erillänne synnistä. Mutta jos lankeatte syntiin, niin muistakaan että joku puhuu Isälle teidän puolestanne: Jeesus Kristus. Vain Hän on täysin sellainen kuin Jumala haluaa. Hän saattoi meidät sovintoon Jumalan kanssa kuolemalla syntiemme tähden ristillä. Sen vuoksi me saamme syntimme anteeksi. Tämä ei koske vain meitä kristittyjä, vaan Hän on kuollut jokaisen ihmisen syntien tähden."





Sen jälkeen lausuin vielä yhden oman runoni (kuitenkin).





"Maailma melskeineen
meidät ympäröi,
arkipäivä kiireineen
kaiken voiman söi.
Vaan jos maltat pysähtyä
saatat yllättyä,
sinua kutsutaan.

Pysähdy kuuntelemaan
on Herralla asiaa
maailma kiireineen
hetkeksi unohtua saa.
Sua taivaasta kutsutaan.

Elämän velvoittet
mielenrauhasi vei
päivän askareer
työstä toiseen vei.
Kaipaat hetken hiljaisuutta
kaipaat jotain uutta.
Sinua kutsutaan.

Pysähdy kuuntelemaan...

Yllesi armo virtaa
kun hiljaa rukoilet
rauhan sydän saa
pois häipyy entiset.
Tänään toivoa tarjotaan
kylmään maailmaan.
Sinua kutsutaan."




Onneksi nyt on vatsakin taas parempana :) Olkoon päiväsi siunattu!

2 kommenttia:

  1. Hieno ja puhutteleva runo! Ihania Raamatun kohtia myös, kuten tuo, että Jumalan avulla olen selvinnyt tähän päivään asti. Onneksi mahakipusi helpotti.

    VastaaPoista
  2. Kyllä se vielä tänääkin on vähän kouristellut,mutta ei kovin pahasti. Mistä lie hermostunut...

    VastaaPoista