Hänen tuntemisensa toivo

Vielä muutaman päivän pysymme Ensio Lehtosen mukana helmikuun aiheessa, joka on toivo.




Tänään:




"Orpo tyttö sai kuolemansa hetkellä nähdä ihmeellisen näyn. Juuri kun hän oli menossa pois, kirkastuivat hänen kasvonsa, ja hän huudahti: - oi, äiti, äiti!
Orvon lapsen äiti oli kuollut niin varhain, ettei hänellä ollut vähintäkään muistoa äidistään. Hänellä ei ollut myöskään valokuvaa, josta hän olisi voinut saada aavistuksen äidin ulkomuodosta. Ja kuitenkin hän tunsi selvästi äitinsä kuolinhetkellään.



Kuinka tämä saattoi olla mahdollista?
Uskon, että pienellä orvolla oli sisäiset silmät, joilla hän heti tunsi äitinsä, kun hän saapui autuaasti nukkuneiden paratiisiin.
Uskon myös, että me kaikki, jotka rakastamme Jeesusta, vaikka emme ole Häntä nähneet, heti tunnemme Hänet, kun astumme taivaan päärlyportista sisälle.



Jeesuksen haavat ovat pettämätön merkki. Jos emme muusta, niin teurastetun Karitsan haavoista me tunnemme rakkaan Jeesuksen, kun me saamme nähdä Hänet sellaisena kuin Hän on.
Nyt katselemme Häntä toivossa, mutta kerran saamme katsoa Karitsaa kasvoista kasvoihin. Mikä autuus se onkaan, kun saamme nähdä rakkaan Vapahtajamme ja tuntea Hänet."




- - -





- Katso Hän tulee pilvissä, ja kaikki silmät saavat nähdä hänet, niidenkin, jotka hänet lävistivät ja kaikki maan sukukunnat vaikeroitsevat hänen tullessaan. Totisesti, amen. Ilm.1:7