Jälleen kerran Ensio Lehtosta:
" Eräänä kesänä opin maalaiskylässä ymmärtämään, miksi Alitalon isäntä kaivertaa jokaiseen työkaluunsa ja tavaraansa oman puumerkkinsä. Se on hänen leimansa. Olkoon harava vaikka naapurin pellolla, jos siinä on Alitalon isännän leima, hän korjaa sen kotivajaansa. Hänellä on siihen oikeus. Sen todistaa hänen oma leimansa haravan lavassa.
Samalla tavoin Henki leimaa meidät uudestisyntymisessä taivaalliseksi tavaraksi. Silloin me tulemme käytännössäkin Jeesuksen omaisuudeksi. Me kuulumme Hänelle Hänen verensä tähden ja me tahdomme jäädä Hänen hallintaansa ainiaaksi.
Henki painaa meihin Karitsan nimen ja Hänen isänsä nimen. Karitsan nimi on meissä asuva Kristuksen Henki, joka todistaa meidän henkemme kanssa , että olemme Jumalan lapsia. Isän nimi on taas meissä oleva lapseuden henki, joka huutaa "Abba, isä!"
Me olemme vielä naapurin pellolla . Me olemme vieraita ja muukalaisia tässä maailmassa. Mutta meillä on sydämessämme siunattu varmuus, että Herra tuntee omansa niinkuin Alitalon isäntä haravansa, koska meissä on Pyhän Hengen leima, Kristuksen Henki ja lapseuden Henki. Tämä meissä asuva Henki osaa myös puhua. Henki todistaa sydämissämme, että olemme Jumalan lapsia, Kristuksen omaisuutta. Hän oikein huutaa siellä Isän puoleen.
Sydämemme on silloin palava ja riemullinen. Mikä onkaan ihanampaa kuin olla Jeesuksen oma ja Isän lapsi, taivallisella leimalla merkitty aikaa ja iäisyyttä varten.
- - -
- Jumalan vahva perustus pysyy lujana, ja siinä on tämä sinetti: "Herra tuntee omansa". -2.tim. 2:19
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti